Emäsalon suot

Koodi

FI0100076

Kunta

Porvoo

Pinta-ala

100 ha

Aluetyyppi

SCI

Lataa tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (20.8.1998)

FI0100076.pdf

Alueen kuvaus

Alueeseen kuuluu neljä Emäsalon saaressa sijaitsevaa pienehköä erillistä suota, jotka ovat etelästä lukien Piparviksmossen, Bjurmossaträsketin suo, Stubbmossen sekä Stornäsin tervaleppäluhta.

Suot sijaitsevat lähellä rannikkoa ja ovat erityisen merkittäviä geologisesti nuorina, vasta kehittymässä olevina keidassoina, joilla suokasvillisuuden sukkessiokehitys jatkuu. Suot edustavat kehityksen eri vaiheita ja muodostavat siten monipuolisen kokonaisuuden. Myös Natura-alueeseen kuuluvat kaksi suolampea monipuolistavat kokonaisuutta.

Suot ovat säilyneet luonnontilaisina ja ovat valtakunnallisesti arvokkaita. Luontodirektiivin luontotyypeistä alueella esiintyy erityisen edustavana pallesuota, keidassuota sekä metsäluhtaa. Stornäsin tervaleppäluhta edustaa Suomessa harvinaista luontotyyppiä.

Piparviksmossen

Lähes merenrannassa sijaitseva Piparviksmossen on soistuva entinen merenlahti, josta vähitellen kehittyy pieni keidassuo. Suotyypit ovat pääasiassa karuja nevoja ja rämeitä. Suolla esiintyy vielä runsaasti järviruokoa ilmeisesti jäänteenä merenlahdesta. Pienialaisesti esiintyy ruoppakuljuja, joilla kasvaa mm. valkopiirtoheinää ja pitkälehtikihokkia.

Bjurmossaträsket

Bjurmossaträsketin suo on lammen ympärille syntynyt pallesuo, jonka reunoilla on rämettä. Lammesta laskee puro läheiseen merenlahteen. Puro on osittain perattu.

Stubbmossen

Stubbmossen sijaitsee kahden erämaisen lammen, Kvarnträsketin ja Sommarträsketin välissä. Kvarnträsket kuuluu Natura-alueeseen, samoin lampien väliset kangasmetsäsaarekkeet. Stubbmossen sijaitsee Emäsalon soista kauimpana rannikosta on kehittynyt pisimmälle keidassuon suuntaan.

Stornäsin tervaleppäluhta

Stornäsin tervaleppäluhta Emäsalon pohjoisosassa poikkeaa muista osa-alueista, sillä se on hyvin vetinen, rehevä luhtapainanne. Suo on pieni vedenviipymäallas, joka reunoilla on tihkupintaa. Märät suovehkan peittämät painanteet ovat vallitsevia. Kuivemmilla mättäillä kasvaa tervaleppää sekä hieman koivua ja kuusta. Luhdan raja mineraalimaahan on selkeä. Suolla esiintyy tällaisille kasvupaikoille tyypillistä nevaimarretta, joka on Uudellamaalla melko harvinainen.

Suojelun toteutuskeinot

Piparviksmossen, Bjurmossaträsketin suo ja Stubbmossen kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Noin kahden hehtaarin kokoinen Stornäsin tervaleppäluhta ei kuulu soidensuojeluohjelmaan, joten se on uusi suojelukohde.

Natura-alueen toteutuskeinona kaikilla alueilla on luonnonsuojelulain mukaisen suojelualueen perustaminen.

Julkaistu 31.7.2013 klo 13.06, päivitetty 31.7.2013 klo 13.06

Julkaisija: