Aasla-Kramppi

Koodi
Kunta
Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200038
Rymättylä
338 ha
SCI

Alueen kuvaus

Aasla-Krampin alue muodostuu useasta erillisestä ja hyvin erityyppisestä osa-alueesta. Alueeseen kuuluu komeita kallioita, lehtoja, rehevä lintuvesi ja pieni järvi rantasoineen.

Paskalahti-Vanhankylänlahti on kolmen edustavan glo-järven ketju. Paskalahti on näistä eteläisin. Se on jo kauan ollut kuroutuneena irti merestä, mutta merivesi nousee korkealla ollessaan edelleen lahdelle. Rantoja peittää tiheä järviruoko­kasvusto, ja paikoin rannalla kasvaa runsaana myös osmankäämiä. Kasvistossa on vielä merkkejä merivaiheesta, mm. ristilimaska. Paskalahden erottaa merestä n.500 m leveä niitty.

Vanhankylänlahti on kluuviflada, jonka yhdistää mereen enää kapea, vain joitakin metrejä leveä oja, jota pitkin pienveneet pääsevät merelle. Fladassa on kaksi saarta, joista toinen on kallioinen ja toinen jo metsittynyt. Suurin osa rannoista on ruovikoitunut, mutta osaksi ne ovat jyrkähköjä ja kallioisia. Lahden länsiosassa on tien ja ruovikon välissä niittyalue.

Uusitupa on kluuvi edellisten välissä. Se on korkean veden aikana yhteydessä sekä Paskalah­teen että Vanhankylänlahteen. Uusitupa on ruovikoitumassa umpeen. Ruovikon keskellä on ainoastaan pieni avoveden alue. Rantametsät ovat luonnontilaista lepikkoa.

Linnusto on monipuolinen ja varsinkin vesilintuja on kohtalaisesti. Lajistoon kuluvat mm. kyhmyjoutsen, telkkä, tukkasotka, sinisorsa, silkkiuikku ja nokikana. Myös ruovikkolajisto on runsas. Alueella on myös huomattava muutonaikainen merkitys.

Sianpäänjärvi on luonnontilainen, matalahko, dystrofinen lampi, jonka reunoilta leviää rahkasammal ja lampi on kasvamassa vähitellen umpeen. Sitä reunustaa länsi- ja lounaispuolelta suo, lähinnä tupasvillarä­me, ja muualla kalliot, joiden väliset painanteet ovat soistuneet. Lammen lounaispuolella on kaunis ja laaja nevapalle, jossa on runsaasti pieniä kuljuja. Itäpuolella olevalla Kirkkokalliolla on hieno porrasmainen luonnonmuodostuma järven puoleisessa päässä. Kirkkokallio on muuten tasainen, pienoismorfologialtaan vaihteleva ja pohjoisosistaan jyrkkä kallioalue, jonka kasvillisuus on pääasiassa kalliomännikköä. Sianpäänjärven vesi on kohtalaisen hapanta, josta hyötyy rahkasammal. Vesikasvillisuutta on niukasti. Paikoitellen on pieniä järviruokokasvustoja, ja rannalla kasvaa vehkaa sekä raatetta. Suolla esiintyy rahkasammalien lisäksi mm. leväkköä, valkopiirtoheinää, kihokkeja, tupasvillaa, karpaloa, hillaa sekä saroja.

Kramppi on sisäsaariston suuri ja suurimmaksi osaksi kulttuurin vaikutuksilta säästynyt saari, joka sisältää monipuolisen habitaattivalikoiman ja runsaasti levinneisyydeltään eteläisiä lajeja. Alueella pesii säännöllises­ti huuhkaja.

Isoluodon kallio rajautuu selväpiirteisesti ympäristöstään etenkin itäpuolen vesialueista. Kallion rinteillä on paikoin edustavia lehto- ja ketoalueita. Pääkivilaji on graniitti. Eteläreunalla on pääasiassa porrasmaisia, rakoilun lohkomia jyrkkiä kalliorinteitä, joiden tyvellä on hieman lohkareikkoa. Kasvillisuudeltaan ja kasvilajistoltaan kallioalue on monipuolinen ja monin kohdin edustava. Kallion itäreunalla jyrkänteen ja meren välissä on edustava vuorijalavalehto. Lehdon ydinalueella vuorijalava on valtapuu. Niukan pensaskerroksen valtalaji on taikinanmarja ja seassa kasvaa jonkin verran pähkinää. Aluskasvillisuuden vaateliaita lajeja ovat mustakonnanmarja ja kevätesikko. Lakiosat ovat monin paikoin lähes luonnontilaista pienten rämepainanteiden pilkkomaa karun poronjäkäläistä kalliomännikköä.

Suojelutilanne

Kramppi on pääosin hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin, mutta suojelualuetta ei ole vielä perustettu.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Isoluodon jalavalehto kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan.

Paskalahti-Vanhakylänlahti kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan.

Kramppi on suurimmaksi osaksi rantojensuojeluohjelmassa.

Seutukaavassa melkein koko Kramppi ja Isoluodon jalavalehto ovat SU-alueina. Paskalahti-Vanhakylänlahti kuuluu luonnonsuojelualueeseen (SL). Sianpäänjärvi lähiympäristöineen ja Kirkkokallio kuuluvat SU 1-alueisiin.

Alue suojellaan lähes kokonaan luonnonsuojelulailla.

Pieni osa kohteesta toteutetaan maa-aineslailla.

Luontodirektiivin luontotyypit

Rannikon laguunit* (1150)

15%

Humuspitoiset järvet ja lammet (3160)

1%

Vaihettumissuot ja rantasuot (7140)

2%

Silikaattikalliot (8220)

50%

Jalopuumetsät* (9020)

<1%

Puustoiset suot* (91D0)

2%

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit

Alueelta ei ole tiedossa luontodirektiivin liitteen II lajeja.

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Picus canus
Sterna hirundo
Lullula arborea
Sterna paradisaea
Dryocopus
martius
Bonasa bonasia

harmaapäätikka
kalatiira
kangaskiuru
lapintiira
palokärki
pyy

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin tarkoittamat säännölliset muuttolinnut eivät ole alueen suojeluperuste. Natura 2000-tietolomakkeella ei ole mainintaa säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista.

Muuta lajistoa

Hirundo rustica
Sylvia curruca
Oenanthe oenanthe
Sylvia borin
Phylloscopus trochilus
Sylvia communis
Saxicola rubetra
Dendrocopos minor
Erithacus rubecula
Delichon urbica

Acrocephalus schoenobaenus
Larus fuscus
Phylloscopus collybita
Vanellus vanellus
Motacilla alba
Titanoca quadriguttata
Ulmus glabra

haarapääsky
hernekerttu
kivitasku
lehtokerttu
pajulintu
pensaskerttu
pensastasku
pikkutikka
punarinta
räystäspääsky

ruokokerttunen
selkälokki
tiltaltti
töyhtöhyyppä
västäräkki
täplälouhikkohämähäkki
vuorijalava

Julkaistu 9.8.2013 klo 15.51, päivitetty 9.8.2013 klo 15.51

Aihealue: