Suomen paras maisemahanke 2020 -kilpailun ehdokkaat

KOTKANIEMI, LUUMÄKI
Hakija: Kotkaniemi-säätiö

Kotkaniemi on presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseo, jonka toiminnasta ja museon avoinna pidosta vastaa Kotkaniemi-säätiö. Kilpailuehdokkaana säätiö esittelee kohteen peruskorjaukseen liittyvän puutarhan ja pihapiirin kunnostushankkeen, jolla puutarha on palautettu vanhaan loistoonsa. Kotkaniemen päärakennus on rakennushistoriallisesti merkittävä kohde ja tärkeä osa Suomen historiaa. Yhdessä kunnostetun pihapiirin ja puutarhan kanssa kokonaisuus tarjoaa vieraille kokonaisvaltaisen elämyksen Svinhufvudin aikaisesta elämästä.

Ennen rakennusten ja puutarhan peruskorjausta säätiö teetti kasvillisuus- ja kulttuurimaisemaselvityksen alueesta. Puutarhan suunnittelussa käytettiin apuna myös vanhoja valokuvia ja toteutuksessa pyrittiin säilyttämään olemassa olevaa kasvillisuutta mahdollisuuksien mukaan. Puutarhan oleelliset piirteet ovat vakiintuneet 1920-luvulla. Niihin kuuluvat kaksi koristepuutarhaa, hedelmä- ja marjatarhat sekä hyötykasvimaa. Restauroinnissa piha palautettiin 1930-luvun presidenttikauden aikaiseen asuun.
Toteutuksessa erityistä huomiota haluttiin kiinnittää presidenttiparin ajalta säilyneisiin hyöty- ja koristekasveihin sekä uhanalaisiin ja haitallisiin lajeihin.

Ennen varsinaiseen peruskorjaukseen ryhtymistä säätiö järjesti kahtena kesänä lupiinien niittotalkoot Kivijärveen laskeutuvalta rinteeltä, jonka lupiinit olivat vallanneet lähes kokonaan. Osana peruskorjausta pihapiirin renkitupa ja aitat maalattiin paikalla tehdyllä punamultamaalilla, jonka keittämistä esiteltiin kävijöille. Säätiötä auttavat puutarhan hoidossa aktiiviset paikalliset järjestöt, järven puoleisen hyötypuutarhan palstoista vastaavat mm. paikalliset Martta-järjestöt.

Peruskorjaus aloitettiin kesällä 2016, valmistui vuoden 2017 aikana ja paikka avattiin yleisölle uudelleen keväällä 2018. Kotkaniemen peruskorjaus on kiinnostanut yleisöä laajasti. Kotkaniemen museo on ensimmäisinä aukiolokesinään kerännyt runsaasti kävijöitä ja erityisesti puutarha kauniine maisemineen on herättänyt paljon kiinnostusta  


KULTTUURIYMPÄRISTÖ NÄKYVÄKSI (KYNÄ)
Hakijat: Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria Etelä-Savo sekä Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria Keski-Suomi.

Kulttuuriympäristö näkyväksi KYNÄ -hanke oli tiedotushanke, jota rahoitti EU:n Maaseuturahasto sekä Etelä-Savon ja Keski-Suomen ELY-keskukset. Hankkeen toiminta-aika oli 1.9.2015 – 30.9.2019. Hankkeella haluttiin lisätä yleistä tietoisuutta kulttuuriympäristöstä sekä lisätä sen arvostusta. Maaseudun asukkaita, maanomistajia, viljelijöitä, yhdistyksiä, yrityksiä ja muita toimijoita haluttiin innostaa hoitamaan kulttuurimaisemaa ja kulttuuriympäristöä sekä hyödyntämään sitä yritystoiminnassa. Hankkeen toiminta oli runsaan yhteistyön ansiosta kustannustehokasta ja edisti aiheen parissa toimivien verkostoitumista.

Hanketta toteutettiin järjestämällä tiedotusta, tapahtumia ja työpajoja mahdollisimman laajalla alueella ympäri Etelä-Savoa ja Keski-Suomea. Toimenpiteillä tartuttiin esillä oleviin teemoihin ja vastattiin aiheesta nousseeseen kiinnostukseen suoraan. Näin toimenpiteet saatiin keskitettyä tehokkaasti sellaisille alueille ja kohderyhmille, joilla oli ajankohtaista tarvetta ja kiinnostuneita toimijoita.
KYNÄ-hankkeessa yhdistettiin organisaatioiden kaikkien alojen osaaminen eli MKN maisemapalveluiden maisema-asiantuntijoiden kanssa hanketta suunnittelivat ja toteuttivat MKN ruokaneuvojen ja MKN yrityspalveluiden ruoka- ja yritysasiantuntijat. Näin saatiin laaja-alaista, monipuolista ja kiinnostavaa sisältöä hankkeelle.

KYNÄ-hankkeessa oli 10 aihepiiriä: maisema- ja RKY-alueet, maisemanhoito, maiseman tuotteistaminen, muinaisjäännökset, kulttuuriympäristö, aineeton kulttuuriperintö (mm. ruokakulttuuri), rakennusperintö, perinnebiotoopit, vieraslajit, kulttuuriympäristökasvatus ja -viestintä. Hankkeessa toteutettiin monipuolisesti eri aihepiireihin liittyviä toimia.

Esimerkiksi arvokkaita maisema-alueita ja rakennettuja kulttuuriympäristöjä tuotiin hankkeessa esille monin eri tavoin, joiden tavoitteena lisätä tietoutta alueista ja niiden arvoista, ja sitä kautta lisätä niiden arvostusta. Hankkeessa esimerkiksi tiedotettiin arvokkaiden maisema-alueiden inventoinnista ja käynnissä olevasta kuulemisesta.

Maaseutumatkailutiloille ja muillekin maaseutuyrityksille järjestettiin maiseman tuotteistamisesta useita infoja, joissa kerrottiin maiseman tuotteistuksesta, sekä retkiä, joilla pyrittiin esittelemään eläviä esimerkkejä maiseman tuotteistamista tekevistä yrityksistä ja kohteista.

Hankkeessa järjestettiin lukuisia perinnebiotooppien hoitotalkoita, tutustumisretkiä perinnebiotoopeille sekä erilaisia infoja, joilla kaikilla pyrittiin lisäämään tietoisuutta perinnebiotooppien arvoista ja merkityksestä ja sitä kautta lisäämään myös niiden hoitoa. ELY-keskusten kanssa yhteistyössä järjestettiin arvokkaiden perinnebiotooppien päivitysinventointeihin liittyviä, perinnebiotooppiympäristöihin sijoittuvia tiedotustapahtumia vuonna 2019. Hankkeessa myös tiedotettiin maatalouden ympäristösopimuksista.

Hankkeessa pyrittiin myös lisäämään vieraslajeihin liittyvää tietoisuutta, aktivoimaan ihmisiä vieraslajien torjuntaan sekä ehkäisemään niiden leviämistä. Aiheesta pidettiin useita infoja ja järjestettiin talkoita.

Yhteistyössä koulujen ja iltapäiväkerhojen kanssa KYNÄ-hanke järjesti lukuisia koulutyön yhteyteen nivottuja eri aiheisia ympäristökasvatusprojekteja ja toi niihin sisältöjä. KYNÄ-hankkeessa tuotiin esille myös aineetonta kulttuuriperintöä.

KYNÄ järjesti kahden maakunnan alueella yhteensä 211 tapahtumaa, joko omana työnä tai olemalla mukana toisten järjestämissä tilaisuuksissa. Hankkeen toimintaan osallistui ainakin 3697 henkilöä. Erilaisia yhteistyötahoja oli hankkeen toiminnan aikana 179 kpl. Hankkeessa tehtiin yhteensä 185 erilaista viestintätoimenpidettä.


PERÄMEREN RANTANIITTYJEN HOITOHANKE
Hakija: Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Perämeren rantaniittyjen hoitohankeen hankealue kattaa Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueen Kalajoelta Iihin. Ydinosan muodostavat Liminganlahden ja Hailuodon merenrantaniityt, joita reunustavat muut Oulun seudun rantaniityt Raahesta Siikajoelle ja edelleen Ouluun. Rannikon kohteet kytkeytyvät välialueilla olevien pienialaisten rantaniittyjen välityksellä toisiinsa muodostaen toimivan ekologisen kokonaisuuden. Hankealueen keskellä sijaitsevat Hailuoto ja Limingan lakeus ovat valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita. Kaikki hankealueen laajimmat rantaniityt sisältyvät Natura 2000 -verkostoon ja pääosa alueista sijaitsee luonnonsuojelualueilla. Hankealueen keskeiset maisema- ja luontoarvot kytkeytyvät vuosisataiseen rannikon talonpoikaisasutukseen ja sen harjoittamaan maatalouteen. Hankkeen pitkän aikavälin tavoitteena on ollut palauttaa ja pysyvän hoidon kautta ylläpitää laajojen rantaniittyjen maisemaa ja niiden eliöyhteisöjä.

Perämeren rantaniittyjen hoitohankkeen esityöt tehtiin 1990-luvun alussa, jolloin hoitokokeilut aloitettiin ja maanviljelijöiden kiinnostusta rantaniittyjen hoitoon selvitettiin. Käytännössä hanke alkoi EU:n tukeman Liminganlahden LIFE-hankkeen käynnistyessä vuonna 1995 ja samaan aikaan alkaneen Suo-men EU-jäsenyyden myötä käyttöön tulleen maatalouden ympäristötuen erityistuen kautta. Tämä oli käänteentekevä vaihe rantaniittyjen hoidon kannalta – suunnitelmallinen hoito alkoi ja rahoitusta käytännön toimenpiteisiin oli saatavilla. LIFE-hankkeessa laadittiin muun muassa hoitosuunnitelmia, tehtiin peruskunnostustoimenpiteitä, neuvoteltiin maanomistajien kanssa ja sovittiin yhdessä maanomistajien ja muiden sidosryhmien kanssa ranta-alueiden hoidon ja käytön tavoitteista. 2000-luvulla Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja myöhemmin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tavoitteena on ollut järjestelmällinen hoitopinta-alan kasvattaminen. Hoidon keskeinen tavoite ja lähtökohta on ollut luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito, jota toteuttavat paikalliset viljelijät omilla tai vuokraamillaan ranta-alueilla maatalouden ympäristökorvauksella.

Rantaniittyjen hoitoa on tehty hankkeen alusta lähtien laajapohjaisen yhteistyön ja verkostojen avulla. Luonnonsuojeluviranomaisten rinnalla ovat olleet maaseutuviranomaiset, maanomistajat, viljelijät sekä useat järjestöt; myöhemmin myös maatalouden neuvontajärjestöt. Ydinalueilla, joille muodostettiin laajoja hoitoaluekokonaisuuksia, suunnittelua on tehty laajapohjaisissa yhteistyöryhmissä. Rantaniittyjen hoidon suunnittelua on tehty suojelualueiden perustamisen rinnalla. Pääosa hoidetuista merenrantaniityistä sijaitsee yksityisillä luonnonsuojelualueilla tai luontotyyppeinä suojelluilla alueilla.

Uhanalaiset merenrantaniityt ja niille ominainen kasvillisuus sekä linnusto ovat hyötyneet rantaniittyjen hoidosta. Niiton ja laidunnuksen loppuminen ja rannikkovesien rehevöityminen yhdessä aiheuttivat rantaniittyjen laajamittaista pensoittumista ja ruovikoitumista, mikä osaltaan johti vaateliaimpien kasvi- ja lintulajien uhanalaistumiseen. 1990-luvun alussa vain muutamia laidunalueita oli säilynyt käytössä. Laiduntamalla ja niittämällä hoidettujen rantaniittyjen määrä on kasvanut vuosien 1995–2020 aikana alkuvaiheen 200 hehtaarista nykyiseen runsaaseen 4000 hehtaariin. Käytännössä rantaniittyjen hoidosta vastaavat noin 50 alueen maatalousyrittäjää. Viljelijät ovat hyvin sitoutuneita ja motivoituneita sopimusalueidensa hoitamiseen. Lisäksi useilla erityisalueilla, joiden hoitoa ei ole pystytty järjestämään maatalouden ympäristökorvauksella, hoidon tekevät paikalliset ympäristöjärjestöt, metsästysseurat tai ympäristöviranomaiset.

Limingan Virkkulassa luontokeskuksen puitteissa laajoilla koti- ja ulkomaisilla kävijäjoukoilla (yli 50 000 kävijää vuodessa) on mahdollisuudet tutustua Liminganlahden maisemaan, linnustoon ja muuhun laidunalueiden luontoon. Laajamittainen rantaniittyjen hoito on lisännyt alueen vetovoimaisuutta ja samalla myös kävijöiden tietoisuutta rantaniittyjen hoidon moniulotteisesta
merkityksestä. Laiduntavat eläimet ovat maisemaa rikastuttava elementti. Hoidettu niittymaisema tuo esille myös rakennetun ympäristön kulttuurihistorialliset arvot.


RAITALAN TAIDEPOLKU, SAVITAIPALE
Hakijat: Naturakuolimo -verkkoyhteisö ja Raitalan taidepolku -facebook verkkoyhteisö

Savitaipaleen Pöksänlahden yhteydessä sijaitsevalla Raitalan taidepolulla on pyritty lisäämään tietoisuutta erityisesti Pöksänlahden suppa- ja vuonoalueen arvosta ja merkityksestä. Alue liittyy myös
maisemiltaan monimuotoisen kauniin Kuolimo-järven Natura-alueeseen; ja korostaa myös sen luonnon arvon kaikinpuolista kunnioittamista.

Raitalan taidepolku on pätkä Olkkolan kartanosta lähtevää suosittua luontopolkua Kuolimojärven rantamaisemissa. Puolen kilometrin matkalle on tehty luontoon soveltuvia veistoksia tuomaan polun kulkijoille iloa ja ideoita. Raitalan taidepolun veistoksilla on haluttu aktivoida polun käyttäjiä, saada heidät myös itse näkemään, kokemaan ja tekemään taidetta. Polun toteuttajina ovat olleet kaksi luontoarvoja korostavaa kanslianeuvosta, Ilkka Huovio ja Juhani Lillberg. Polun varret voivat toimia muidenkin taiteilijoiden taidegalleriana, mutta ensimmäiset parikymmentä veistosta ovat Juhani Lillbergin lahja Savitaipaleelle. Veistokset on tehty puusta, kivestä ja muista luonnonmateriaaleista. Taidepolku on käytettävissä ympäri vuoden ja vuorokauden Pöksänlahteen rajautuvissa maisemissa.

Hanke aloitettiin kesällä 2016. Alkuvuosina polulla vierailijoita oli satoja, vuonna 2020 jo tuhansia. Palaute on ollut myönteistä. Savitaipaleen Kansantaideyhdistyksen edustajat ovat tulleet mukaan taidepolun kehittämiseen ja asetelleet teoksiaan polulle. Myös muiden paikallisten järjestöjen jäsenet, matkailijat sekä kunnan edustajat ovat nähneet taidepolun merkityksen ja antaneet myönteistä palautetta.


SARVINIEMEN KEHITTÄMISHANKKEET
Hakija: Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö tuottaa retkeilypalveluja maakunnan asukkaille ja matkailijoille, retkisatamia Saimaan saarissa, virkistysalueita Saimaan ja Kuolimon rannalla sekä retkikohteita muualla maakunnassa. Sarviniemi on virkistysaluesäätiön viimeisin hallintasopimuksella hankittu virkistysalue. Sarviniemi edustaa monipuolisesti Etelä-Karjalan maakunnalle tyypillisiä suuria maisemamuotoja, joita ovat Saimaan avarat selkävesien näkymät, rannat, Salpausselät ja männikkökankaat. Alueella on aiemmin ollut parakkivaruskunta ja sen jälkeen Lomaliiton lomakylä, jonka toiminta loppui vuonna 2007. Alue on vuokrattu Metsähallitukselta vuonna 2017, minkä jälkeen alkoi alueen kehittäminen retkeilykohteeksi ja Saimaa Geoparkin kärkikohteeksi. Toukokuussa 2017 käynnistyi Sarviniemi retkikohteeksi -hanke. Hankkeessa alueen asukkaita, yrityksiä sekä muita toimijoita kutsuttiin koolle tiedotus- ja suunnittelutilaisuuksiin, kunnostus- ja siivoustalkoisiin sekä tapahtumiin Sarviniemen alueella. Hankkeen toteutusta ohjaamaan ja valvomaan nimettiin laajapohjainen tukiryhmä, johon kutsuttiin Taipalsaaren kunnan, Etelä-Karjalan liiton, Maasotakoulun, Metsähallituksen ja paikallisten kyläyhdistysten sekä matkailuelinkeinon edustajia.

Vuoden 2017 aikana Sarviniemessä järjestettiin talkootapahtumia sekä ohjelmallisia tilaisuuksia, joissa
osallistettiin ihmisiä pohtimaan alueen tulevaa käyttöä. Tapahtumissa oli mukana lähialueen asukkaita,
mutta lisäksi uusi retkeilyalue herätti kiinnostusta laajemminkin ja talkoisiin saapui väkeä myös lähikaupungeista. Talkoita jatkettiin myös seuraavina vuosina ja ne koettiin hyvänä tapana tutustuttaa alueen uudet omistajat, hanketoimijat ja paikalliset toisiinsa. Talkoissa mm. siivottiin lomakylän ajoilta alueelle jääneitä rojuja pois, suoritettiin maisemanhoitotyötä raivaamalla pusikoita ja nuorta puustoa, tehtiin polttopuita tuulen kaatamista puista retkeilyalueen nuotiopaikoille ja haravoitiin esiin Sarviniemen kaunis luonnonuimaranta. Myös teemallisia tapahtumia järjestettiin. 

Sarviniemen aluesuunnittelussa kehittämisen tavoitteeksi asetettiin laadukkaat, modernit ja alueen maastoon sopivat ja toimivat retkeilyrakenteet, jotka olisivat kooltaan sellaiset, että ne voisivat palvella isompiakin ryhmiä. Yhteistyötä tehtiin Aalto-yliopiston arkkitehtuuriosaston kanssa, jonka kaksi diplomityövaiheen opiskelijaa tekivät alueelle suunnitelmat. Kaiken suunnittelun lähtökohtana oli säilyttää Sarviniemen luonnonkaunis ympäristö ja suunnitella retkeilyrakenteet ympäristöä säästäviksi ja maastoon sopiviksi. Kaikki rakentaminen päätettiin keskittää jo valmiiksi kuluneisiin maaston kohtiin. Lisäksi esteettömyyttä pidettiin tärkeänä suunnittelun lähtöajatuksena. Retkeilyrakenteiden suunnittelussa ajatuksena oli piilottaa rakennukset ja antaa maisemalle päärooli. Sarviniemen retkeilyrakenteita toteutetaan vaiheittain, talvella 2018-19 rakennettiin käymälä/jätehuoltorakennus ja Saimaa Geoparkin infokatos, toisessa vaiheessa keväällä 2020 valmistuivat ryhmille riittävän kokoisiksi suunnitellut grillikatos ja luentokatos kalusteineen.

Hankkeen yhtenä tärkeänä toimena laadittiin myös alueen ylläpidon suunnitelma sekä tehtiin sopimukset Sarviniemen retkeilyalueen ylläpidosta. Lisäksi alueelle tuotettiin opasteita. Alueen kunnostamisen ja arkkitehtisuunnittelun lisäksi hankkeessa toteutettiin valokuvanäyttely, joka esitteli Sarviniemen ja eräiden muiden eteläisen Saimaan retkikohteiden geologiaa ja historiaa.
 

Julkaistu 18.10.2018 klo 16.52, päivitetty 5.10.2020 klo 9.10