Suoluonnon tilan parantamisen keinot

Keinot suoluonnon tilan parantamiseksi kohdistuvat sekä suojelualueverkostoon, että sen ulkopuolisiin soihin. Erityisen tärkeitä ovat toimenpiteet, jotka parantavat laajempien suokokonaisuuksien tilaa ja suojelua, sillä niillä voidaan turvata suoluonnolle keskeisen vesitalouden häiriöttömyys. Suoluonnon turvaamiseksi ja tilan parantamiseksi tulee edistää valuma-aluetasoista, monitavoitteista maankäytön suunnittelua, jossa tunnistetaan ja turvataan ojittamattomien soiden tarjoamat eko­systeemipalvelut. Ojittamattomat suot tarjoavat paikallisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti välttämättömiä ekosysteemipalveluja, kuten säätely- (esim. hiilen sidonta, veden puhdistus, veden varastointi), tuotanto- (esim. marjat ja riista) ja kulttuuripalveluita (esim. ulkoilu- ja virkistyskäyttö). Ojittamattomien soiden merkitys valuma-alueiden vedenvirtausten säätelyssä tulee ottaa huomioon muun muassa tulvasuojelun suunnittelussa ja vesienhoidossa, samoin kuin niiden tärkeä merkitys hiilen sidonnassa ja hiilivarastoina etsittäessä ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillintään.

Suojeltujen soiden verkoston kattavuutta ja edustavuutta tulee parantaa. Tässä keskeinen tavoite on 2015 valmistuneen soidensuojelun täydennysehdotuksen kohteiden suojelu. Vuoden 2018 lopulla ehdotuksesta oli toteutettu noin kolmannes, josta valtaosa on valtion maita. Suojelu edellyttää resurssien ohella uusia toimintamalleja usean maanomistajan suokokonaisuuksien vapaaehtoiseen suojeluun. Toimintamalleja kehitetään parhaillaan ympäristöministeriön käynnistämässä Helmi-elinympäristöohjelmassa. Etenkin metsäisiä suoluontotyyppejä voidaan turvata myös METSO-ohjelman avulla. Ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet mahdollistavat myös avosoiden, metsien ja soiden vaihettumisvyöhykkeiden sekä ennallistamiskelpoisten kohteiden suojelun. Soidensuojelun täydennystarvetta tulee tarkastella tukeutuen luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarviointien tuloksiin.

Karttakuva Passmossenin suojelalueesta, josta käy ilmi, että kaikki ympäröivät maa-alueet on ojitettu.
Ojitukset ja muu maankäyttö suoalueilla ja niiden valuma-alueilla muuttavat vesien virtauksia ja voivat aiheuttaa kuivahtamista ja kasvillisuusmuutoksia myös ojittamattomilla suolaikuilla. © Lähde: Maanmittauslaitos.

Suojelualueet eivät aina muodosta ehjiä vesitaloudellisia kokonaisuuksia, ja suojelualueen ulkopuolinen ojitus voi kuivattaa myös suojelualueella olevaa suota. Suojeltujen soiden tilan parantaminen edellyttää ennallistamista niin suojelualueilla kuin niiden välittömässä läheisyydessä. Kustannustehokkaaksi todettua toimintamallia, jossa kunnostusojitusten yhteydessä vesiä ohjataan suunnitellusti kuivahtamisesta kärsiville soille, tulee edelleen kehittää ja edistää sen käyttöönottoa. Myös suojelualueverkoston ulkopuolella suoalueiden tilaa tulisi turvata ennallistamalla, ohjaamalla vesiä kuivuneille soille ja luonnonhoidon keinoin. Keskeistä on käynnistää käytännön yhteystyöhankkeita ja kehittää tarvittavien toimenpiteiden rahoitusmekanismeja ja maanomistajille mahdollisesti aiheutuvien vettymishaittojen korvausjärjestelmää.

Ilmakuva ennallistetusta suosta, jonka historia näkyy tukittuina ojina.
Ennallistettua suota Mujejärven Natura-alueella Nurmeksessa kymmenen vuotta ennallistamisen jälkeen. Suolla näkyvät vaaleat raidat ovat tukittuja ojia. © Kuva: Maarit Similä.

Suoverkostoja ja suokokonaisuuksia on tarpeen turvata myös suojelualueiden ulkopuolella maankäytön suunnittelun ja -oheistuksen keinoin. Myös suoluonnon lainsäädännöllistä turvaa tulee edelleen selvittää ja kehittää. Kaikki suoluontoa muuttava toiminta tulee suunnata, Valtioneuvoston periaatepäätöksen (2012) mukaisesti, vain ojitetuille ja luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille turvemaille. Toimintojen sijoittamisessa on tärkeää ottaa huomioon myös soiden valuma-alueiden maankäytön etävaikutukset jäljellä olevaan suoluontoon. Nykymuotoinen lainsäädännön luontotyyppisuojelu antaa turvaa vain eräille pienialaisille suoluontotyypeille ja -luontotyyppiesiintymille. Suoluonnon tehokas suojelu edellyttää vesitalo­udellisten kokonaisuuksien turvaamista ja tätä olisi syytä edistää paitsi maankäytön ohjauksella myös lainsäädännöllisin keinoin. Tulee myös löytää keinoja säädellä maankäyttömuotoja, jotka nyt eivät ole sääntelyn piirissä, kuten turvepeltojen raivaus ja sammaleen nosto kasvualustaksi.

Kuusivaltainen metsä, jonka aluskasvillisuus on melkein kokonaan metsäkortetta.
Luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, pienialainen ja taloudellisesti vähämerkityksellinen metsä-kortekorpiesiintymä voidaan tulkita metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. © Kuva: Hannu Nousiainen.

Suometsänhoidon suunnittelua ja käytäntöjä tulee kehittää edelleen ojittamattomien soiden luonnonarvojen huomioon ottamiseksi. Metsäojitukset, mukaan lukien kunnostusojitukset etävaikutuksineen, sekä muut metsätaloustoimenpiteet, kuten hakkuut ja maanmuokkaukset, ovat merkittävimpiä suoluontotyyppien uhanalaisuuden syitä ja tulevaisuuden uhkatekijöitä. Jäljellä oleviin ojittamattomiin puustoisiin soihin, etenkin korpiin, kohdistuu hakkuita ja maanmuokkauksia ja hakkuupaineet ovat suuret myös tulevaisuudessa. Suometsänhoitoa voidaan kehittää soiden luonnonarvot entistä paremmin huomioon ottavaksi esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen keinoin siihen soveltuvilla kasvupaikoilla. Kunnostusojitukset tulee kohdentaa vain metsätaloudellisesti kannattaviin kohteisiin ja mahdolliset etävaikutukset ojittamattomiin soihin on syytä ottaa huomioon.

Julkaistu 3.12.2019 klo 14.28, päivitetty 5.12.2019 klo 10.18