Hyppää sisältöön

Lammet

Lammet on luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa luokiteltu yhdeksään luontotyyppiin. Lampien luokittelu perustuu osin sijaintiin (tunturilammet), mutta pääosin lammen lähiympäristön ominaisuuksiin (maa- ja kallioperä, maanpeite), jotka suoraan tai välillisesti vaikuttavat lammen biologisiin ja limnologisiin ominaispiirteisiin. Tällä perusteella on erotettu harju-, kallio-, metsä-, suo-, kalkki- ja runsasravinteiset lammet. Voimakkaasti pohjavesivaikutteiset lammet on erotettu omaksi tyypikseen lähdelammet. Uutena lampiluontotyyppinä edelliseen uhanalaisuusarviointiin verrattuna on erotettu kausikuivat lammet.

Käytännössä lampityypit vaihettuvat vähitellen toinen toisikseen, ja samassakin lammessa voi olla piirteitä useammasta lampityypistä. Myös rajanveto järviin on liukuva niin kasvillisuuden, kasvilajiston kuin muidenkin eliöryhmien suhteen. Lampiluokit­telussa harjulammet vastaavat lähinnä järvityypitte­lyn vähähumuksisia vesiä, metsälammet humusvesiä ja suolammet runsashumuksisia vesiä.

Esimerkkinä harjulammet

Harjulampi Ilomantsissa. © Kuva: Kari-Matti Vuori.

Luonnehdinta: harjulammet ovat glasifluviaalisilla, eli jäätikön sulamisvesien kasaamilla harju- ja päätemoreenialueilla esiintyviä lampia. Ne ovat pääsääntöisesti kirkasvetisiä ja vähähumuksisia, ja niiden vesi on niukkaravinteista ja lievästi hapanta tai neutraalia. Pohjan laatu vaihtelee pehmeistä mutaliejupohjista koviin mineraalipohjiin. Pehmeät pohjat ovat yleisiä syvällä ja kovat pohjat rannoilla. Harjulammet ovat pohjavesivaikutuksen piirissä, mutta lähteisyyden vaikutukset ovat kokonaisuuden kannalta pieniä verrattuna erikseen kuvattuihin lähdelampiin.

Lähivaluma-alueen maastonpiirteiden mukaan voidaan puhua metsä- ja suorantaisista harjulammista. Suorantoja syntyy pinnanmyötäisen umpeenkasvun seurauksena. Suorantaisten harjulampien vesi voi olla kohtalaisen tummaakin. Pehmeiden pohjien vallitsemissa harjulammissa vesikasvillisuus on kelluslehtivaltaista ja matalassa rantavedessä on harvaa ilmaversoiskasvillisuutta, kuten ruovikkoa, kortteikkoa ja saraikkoa. Kirkasvetisissä ja mineraalipohjaisissa harjulammissa taas on usein runsas pohjalehtiskasvillisuus, jossa esiintyy muun muassa nuottaruohoa, lahnanruohoja, äimäruohoa ja vesirikkoja. Pohjalehtiskasvillisuus voi ulottua yhtenäisenä kasvustona jopa 4–5 m:n syvyyteen asti. Harjulampien tyypillisiä kaloja voivat olla ahven, hauki, särki ja mahdollisesti ruutana.

Harjulampia esiintyy melko yleisesti koko Suomessa. Esiintymisen painopisteet ovat Itä-Suomessa ja Etelä-Suomessa Salpausselkien ympäristössä sekä Koillismaalla ja Tunturi-Lapissa.

Julkaistu 27.1.2020 klo 15.55, päivitetty 17.4.2020 klo 11.56