Hyppää sisältöön

Tulvaniityt

Tulvaniittyjä esiintyy pääosin Pohjois-Suomen suur­ten jokien säännöstelemättömillä osuuksilla. Ne ovat ajoittain tulvan peitossa, ja tulva tuo niille lietettä, jol­loin muodostuu tulvamaannos. Tulvaniittyjen luonto­tyypit ja kasvilajisto muuttuvat siirryttäessä ylöspäin vedenpinnan tasosta, ja kasvillisuudessa voidaan erot­taa useita vyöhykkeitä sen mukaan, yltääkö tulva ky­seiselle vyöhykkeelle vain keväisin vai myös syksyisin.

Tulvan kuljetta­ma hienojakoinen liete tuo mukanaan ravinteita, kun taas karkeamman aineksen eli hiekan kertyminen ohjaa kasvillisuuden kehittymistä omaan suuntaansa. Lisäk­si tulvavesi yhdistää pirstaloituneiden tulvaniittyjen kasvipopulaatiot toisiinsa, kun vesi kuljettaa esimerkiksi siemeniä alavirtaan.

Jokivarsien tulvaniityt olivat niittytalouden aikana halutuimpia niittyjä, koska ne olivat hyvätuottoisia ja niitä voitiin niittää joka vuosi. Tulvan alle jääviä niittyjä ei yleensä yritettykään muokata, eikä niitä lannoitettu. Tulvaniityt muodosti­vat laajoja yhtenäisiä niittyalueita, esimerkiksi Ounas­joen rannat olivat niittokäytössä Rovaniemeltä aina joen yläjuoksulle saakka.

Tulvaniityiksi luetaan kortetulvaniityt, suursaratulvaniityt, kos­teat heinätulvaniityt, tuoreet heinätulvaniityt, tuoreet suurruohotulvaniityt sekä kuivat pienruohotulvaniityt.

Esimerkkinä tuoreet suurruohotulvaniityt

Luonnehdinta: Tuoreet suurruohotulvaniityt kuuluvat kevättulvaniittyihin ja erottuvat jokimaisemassa kapei­na nauhamaisina vyöhykkeinä matalakasvuisimpien kuivien niittytörmien reunoilla. Paikoin esimerkiksi Ounasjoella suurruohoisuus on leimaa-antava piirre laajoilla alueilla tulvatasanteilla. Oulankajoelta laadi­tun luokituksen mukaan tuoreita suurruohotulvaniit­tyjä edustavat etenkin mesiangervoniityt.

Joen varren rehevyyttä Kemijärven Vuostimossa. © Kuva: Merja Lipponen.

Kuvissa näkyviä lajeja:

Julkaistu 14.8.2019 klo 15.09, päivitetty 24.9.2019 klo 10.54