Suoniityt

Suoniityt ovat niittämällä, laiduntamal­la ja erilaisten kastelumenetelmien avulla hyödynnet­tyjä, yleensä avoimia soita. Luontaistalouden aikaan oli koko maassa yleistä niittää saraisia tai ruohoisia, mine­rotrofisia soita karjanrehuksi. Suoniityiksi valikoituivat helpoimmin niitettävät avosuot tai vähäpuustoiset suot, jotka raivattiin avoimiksi. Laajimmat, jopa satojen heh­taarien laajuiset suoniityt olivat järvikuivioita, jotka saa­tiin aikaan laskemalla järvien vedenpintaa. Suoniittyjä syntyi myös vanhoista kytöpelloista, jotka viljanviljelyn jälkeen jätettiin ruohottumaan.

Laidunnus, niitto ja erilaiset vesitalouden manipuloimiseen perustuvat suoniittyjen hyödyntämis­menetelmät vaikuttavat hieman eri tavoin suoniittyjen kasvillisuuteen. Kookkaiden kasvinsyöjien laidunnus on varsinkin ruohoisilla soilla kuulunut aina niiden luontaiseen ekologiaan. Poronhoitoalueella porot ovat korvanneet metsäpeuran luontaisena soiden laiduntajana, ja samansuuntainen mutta voimakkaampi vaikutus on ollut karjan laidun­nuksella. Sekä laidunnus että niitto vähentävät puiden ja pensaiden määrää. Kertyvän karikkeen määrä ja turpeen muodostus vähenevät, ruskosammalet runsastu­vat, ja varsinkin lettosoilla lajistollinen monimuotoisuus lisääntyy. Myös pohjakerroksen turvelaikuilla ja lannalla esiintyvät lajit runsastuvat. Niiton suora vaikutus pohjakerrokseen on laidunnusta vähäisempi, mutta toisaalta niitetty suo erottuu maisemasta ja houkuttelee luontaisia laiduntajia, joiden tallaus puolestaan vaikuttaa lajistoon.

 

Hylätty suoniitty Sallan Oulangalla. © Kuva: Tiina Laitinen.

Kuvissa näkyviä lajeja:

Julkaistu 14.8.2019 klo 15.11, päivitetty 9.4.2020 klo 12.30