Perinnebiotooppien tulevaisuus – elpymistä näköpiirissä?

Perinnebiotooppien kannalta epäedullinen maatalouden kehitys jatkuu edelleen. Vapaakaupan ja globalisaation seurauksena kilpailu kiristyy ja pakottaa tuottajat lisäämään tehokkuuttaan, kasvattamaan tilakokoja ja erikoistumaan yhä pidemmälle. Kehityskulku ei tue perinnebiotooppien vaatimattomampaa tehokkuutta ja niiden pinta-alan ennustetaankin vähenevän edelleen.

Jatkuvaan alamäkeen on kuitenkin reagoitu ja vähenemistä on saatu tasattua aktiivisilla toimenpiteillä. Perinnebiotoopeista huolestunut kansalainen voi vaikuttaa tilanteeseen joko aktiivisilla hoitotoimenpiteillä tai muuttamalla omia kulutustottumuksiaan.

Suoniityn niittoa Kuusamon Oravisuolla. © Kuva: Tiina Laitinen.

 

Hoitotukirahat – perinnebiotooppien viimeinen oljenkorsi?

Paras tapa hidastaa perinnebiotooppien katoamista on fyysinen luontotyypin hoitaminen. Hoitokeinoja on monia, mutta tehokkain hoitomuoto on laiduntamisen jatkaminen luontotyypissä, jossa siitä on aikaisemmin luovuttu. Hoitotoimet vaativat kuitenkin monesti rahaa, mitä nykyään voi onneksi hakea useammaltakin taholta.

Merkittävin perinnebiotooppien säilyttämistä tukeva rahoitusmuoto on Euroopan Unionista tuleva maatalouden ympäristökorvausjärjestelmään kuuluva 5-vuotinen maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimus.

Tämän lisäksi voi hakea niin sanottua ei-tuotannollista investointitukea hoitokohteen alkukunnostukseen, aitaamiseen, raivaukseen ja ruovikon niittoon.

Mikäli hoitotoimia on tarkoitus tehdä isommalla porukalla, esimerkiksi yhdistysten kautta, voi maatalouden ympäristösopimusta ja ei-tuotannollista investointitukea hakea myös niin sanotun Leader-toimintatavan kautta.

Yksityismailla perinnebiotooppien hoitoa ovat edistäneet yhdistykset ja monenlaiset määräaikaiset perinnemaisemien hoitoprojektit, muun muassa maaseuturahaston hankkeet sekä erilaiset työllistämishankkeet. Tärkeimpinä ovat kuitenkin olleet yksityiset maanomistajat, jotka hoitavat omia tai vuokraamiaan alueita laiduntamalla ympäristökorvausjärjestelmän avulla. Alueelliset ELY-keskukset ovat rahoittaneet hoitoa yksittäisillä kohteilla. ELY-keskusten luonnonsuojelurahoitus on kuitenkin pienentynyt. Eräät kunnat ja kaupungit ovat hoitaneet omistamiaan kohteita osana viheralueiden hoitoa.

Museoviraston kulttuuriympäristökohteiden ja muinaisjäännösalueiden hoitoavustusta voi hyödyntää myös yksityismaiden perinnebiotooppikohteella, mikäli sen katsotaan olevan osa kulttuuriympäristöä tai sillä sijaitsee muinaisjäännös.

Näiden lisäksi voi hakea tukea voimalinjojen alla sijaitsevien perinnebiotooppien hoitoon Fingridiltä. Tuen tavoitteena on kehittää voimajohtoalueista luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta arvokkaita perinneympäristöjä aktiivisella hoidolla. Tuki käsittää kertakorvauksen kolmelle vuodelle 300 €/ha sekä asiantuntijan laatiman hoitosuunnitelman. Hoitosuunnittelua tekevät Fingridin kanssa yhteistyössä Pro Agrian maisemanhoidon asiantuntijat.

Lehmät ovat tehokkaimpia perinnebiotooppien ylläpitäjiä ja ennallistajia. © Kuva: Kaisa Raatikainen.

 

Kuluttaja valitsee, tuottaja tottelee, perinnebiotoopit hyötyvät?

Keskeinen tekijä perinnebiotooppien säilyttämisel­le ja tilan parantamiselle on lähellä tuotetun ruoan ja muiden tuotteiden kysynnän lisääntyminen. Tämä li­sää nauta- ja lammastalouden yleistä kannattavuutta ja kannustaa uusia yrittäjiä alalle. Usein luonnonlaitumien käyttö nähdään jo positiivisena asia­na sekä tilan imagollisista syistä että myös laidunrehun tarjoaman taloudellisen hyödyn vuoksi. Peltoja voidaan käyttää muuhun tarkoitukseen, kun karja laiduntaa kesän perinnebiotoopeilla.

Useat viljelijät pitävät luon­nonlaitumia myös eläinten terveyden kannalta hyvänä vaihtoehtona. Eläimet ovat parempikuntoisia, lihaksik­kaita, niillä on vähemmän jalkaongelmia ja poikimiset sujuvat paremmin. Lampaiden parempi villan laatu on myös monille viljelijöille tärkeä tekijä. Monet tilat ovat myös jo hyödyntäneet maisemallisesti ja kulttuurihis­toriallisesti tärkeitä ja tilan läheisyydessä sijaitsevia perinnebiotooppeja maatilamatkailussa.

Myös uusia innovatiivisia perinnebiotooppien tarjoamia mahdol­lisuuksia ja hyötyjä on kehitteillä. Näistä esimerkkeinä ovat muun muassa niittoheinästä valmistetut muna­kennot tai niitetyn ruokomassan hyödyntäminen maa­nparannusaineena ja bioenergiana. Perinnebiotooppien hoidon integrointi osaksi toimivaa maataloutta, maa­seutumatkailua tai muuta tuottavaa toimintaa on paras keino turvata perinnebiotooppien luontotyypit ja niiden lajisto.

Julkaistu 26.6.2019 klo 9.56, päivitetty 23.9.2019 klo 18.14