Metsälaitumet

Metsälaitumet ovat karjan laiduntamia metsäalueita, joilla laidunnuksen vaikutukset maapoh­jaan, kenttäkerroksen kasvillisuuteen ja puustoon ovat ainakin paikoin selvät.

Laiduneläinten tallaus rikkoo maanpintaa, ja met­sälaitumille ovatkin tyypillisiä pienialaiset maapaljastumat ja karjan polut. Laidunnus myös nostaa luon­taisesti happamien metsälaiduntyyppien maaperän pH-arvoa, mikä kasvattaa niiden lajirikkautta. Metsälaitumia ei yleensä ole lannoitettu, mikä puolestaan näkyisi kasvillisuuden rehevöitymi­senä ja yksipuolisuutena.

Metsälaidunten puusto on rakenteeltaan tavanomais­ta talousmetsää vaihtelevampaa koostuen eri-ikäisistä ja kokoisista puista. Poimimalla suoritetuissa hakkuissa laitumelta on tavallisesti haettu joko hyväkuntoisia tuk­keja tai polttopuuta, mutta huonokuntoiset ja lahoavat puut on jätetty. Laiduneläimet vaurioittavat puiden taimia tallaamalla ja syömällä niitä ruohon ohessa. Lisäksi met­sälaitumilta poistetaan usein kuusen taimia umpeenkasvun estämiseksi. Pitkäkestoinen laidunnus suosii kuusten uusiutumista, joten lehti- ja sekametsälai­tumilla on taipumus kuusettua, jolleivät raivaustoimet ole riittäviä. Luontaista metsittymistä tapahtuu siis myös jatkuvasti laidunnetuilla metsälaitumilla, joten metsälaidunten hoitoon kuuluu laidunnuksen lisäksi myös puuston hoitohakkuita ja raivausta.

Metsälaitumiksi luetaan lehtimetsälaitumet, sekametsälaitumet ja havumetsälaitumet.

Esimerkkinä havumetsälaitumet

Luonnehdinta: Havupuuvaltaisilla metsälaitumilla valtapuulajeina ovat mänty tai kuu­si. Puusto on rakenteeltaan tavanomaista talousmetsää vaihtelevampaa koostuen eri-ikäisistä ja -kokoisista puista. Metsälaitumien aluskasvillisuutta vallitsevat metsäkasvit, erityisesti varvut, mutta jou­kossa on runsaasti myös niittyjen kasvilajeja erityisesti aukkopaikoilla ja metsänlaitamilla.

Metsälaidun Raaseporin Nabbenissa. © Kuva: Katja Raatikainen.

Kuvissa näkyviä lajeja:

Julkaistu 14.8.2019 klo 15.11, päivitetty 24.9.2019 klo 11.17