Kalliokedot

Kalliokedot ovat ohuen maakerroksen peittämillä kalliopinnoilla esiintyviä, laidunnuksen tai niiton muovaamia pienialaisia puuttomia tai vain reunaosiltaan puustoisia niittyjä. Toisinaan niitä voi olla vaikea erottaa luontaisesta kalliokasvillisuudes­ta. Kalliokedot ovat yleensä matalakasvuisia, laakeita ja siksi herkkiä puuston lisääntymisen aiheuttamille muutoksille. Perinteinen laidunnus ja niitto ylläpitävät kalliokedoille tyypillistä kasvillisuutta pitämällä kas­villisuuden matalana ja pohjakerroksen aukkoisena, mikä edistää esimerkiksi yksi- ja kaksivuotisten ruo­hojen säilymistä ja pitää sammalet ja jäkälät poissa. Kal­liokedoilla on monipuolinen kasvi- ja hyönteislajisto, johon kuuluu usein uhanalaisia lajeja. Laadultaan hei­kentyneillä kohteilla kasvillisuuden korkeus kasvaa, ja lajistoon tulee rehevöitymisestä kertovia lajeja samalla kun lajimäärä kuitenkin vähenee.

Kesän sääolot vaikuttavat kalliokedoilla erityisesti yksi- ja kaksivuotisten lajien esiintymiseen. Kesäkuun paahteessa kulottunut kallioketo voi seuraavan satei­sen kesän myötä olla erittäin runsaslajinen.

Kallioketojen luontainen umpeenkasvu on hidasta ja siksi niiden hoito voi olla epäsäännöllisen säännöllistä, esimerkiksi joka toinen tai kolmas vuosi kevyttä laidun­nusta tai niittoa ja puun taimien poistoa.

Kallioketoihin luetaan karut ja kalkkivaikutteiset kalliokedot.

Esimerkkinä karut kalliokedot

Luonnehdinta: Suurin osa maamme kalliokedoista on karuja kallioketoja, jotka ovat yleensä niukkalajisempia kuin kalkkikalliokedot eikä lajistossa esiinny kalkin­vaatijalajeja. Keskiravinteisilla emäksisillä tai gneissi­pohjaisilla kalliokedoilla lajisto on usein kuitenkin run­sasta ja etenkin 1- ja 2-vuotisia kukkakasveja voi olla paljon. Karut kalliokedot on ympäristöoloiltaan varsin vaihteleva luontotyyppi, jonka jakaminen useampaan luontotyyppiin voisi olla perusteltua.

Karu kallioketo Salossa. © Kuva: Hanna Hakamäki.

Kuvissa näkyviä lajeja:

Julkaistu 14.8.2019 klo 15.08, päivitetty 23.9.2019 klo 18.20