Uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät

Merkittävimmäksi metsäluontotyyppien uhanalaistumisen syyksi arvioitiin kuolleen puun väheneminen (uhanalaistumisen syynä 79 %:lla metsäluontotyypeistä), vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden väheneminen (74 %) sekä metsien puulajisuhteiden muutokset (53 %). Myös pellonraivauksella on ollut suuri merkitys monien metsäluontotyyppien, etenkin lehtojen uhanalaistumisessa. Muita melko yleisiä, mutta pääosin vähemmän merkittäviä uhanalaistumisen syitä ovat luontaisten laaja-alaisten häiriöiden (mm. metsäpalot) ja metsän luontaisen kehityksen väheneminen, maanmuokkaus, lehtipuiden taimien syönti (kasvinsyöjänisäkkäät) ja rakentaminen. Muita metsäluontotyyppien uhanalaistumiseen vaikuttaneita syitä ovat rehevöittävä laskeuma, ojitukset, jalopuiden geneettisen monimuotoisuuden väheneminen, vieraslajit, kaivannaistoiminta, kuluminen, vesien säännöstely ja vesirakentaminen. 

Lehtoluontotyypeillä pellonraivaus ja puulajisuhteiden muutokset ovat olleet merkittävimmät uhanalaistumisen syyt. Kangasmetsissä merkittävimmät uhanalaistumisen syyt ovat olleet kuolleen puun määrän väheneminen, vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden väheneminen sekä luontaisten laaja-alaisten häiriöiden ja luontaisen kehityksen väheneminen. Metsien erikoistyypit ovat keskenään hyvin erilaisia luontotyyppejä, ja myös niiden uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät poikkeavat toisistaan.

Talousmetsien puustorakenne on usein yksipuolinen ja puut ovat tasaikäisiä. Kuollutta pysty- ja maapuuta on niukasti. © Kuva: Esa Nikunen


Tulevaisuudessa metsiä uhkaavat pääosin samat tekijät kuin tähänkin mennessä. Kuolleen puun määrän väheneminen, vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden väheneminen sekä metsien puulajisuhteiden muutokset ovat tärkeimmät metsien uhkatekijät. Myös ilmastonmuutoksen arvioitiin olevan uhkana runsaalle 40 % luontotyypeistä. Ilmaston lämpenemisen vuoksi kasvava tauti- ja tuholaisriski uhkaa etenkin jalopuustoisia luontotyyppejä.

Julkaistu 3.12.2019 klo 14.27, päivitetty 5.12.2019 klo 9.51