Kuinka turvata metsäluonnon tulevaisuus?

Metsät ja niiden tuottamat ekosysteemipalvelut ovat aina olleet erottamaton osa elämää Suomessa. Metsistä saamme marjoja, sieniä, riistaa ja villivihanneksia. Metsäretket ovat tutkitusti erinomainen tapa parantaa omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Suomen metsäisyys on havaittavissa myös lajistossa: Suomessa elävistä eliölajeista noin 42 % käyttää metsiä ensisijaisena elinympäristönään. Näistä lajeista noin kymmenesosa on luokiteltu uhanalaisiksi (VU, EN tai CR) vuonna 2019.

Metsäluontotyyppien uhanalaistuminen on useimmiten seurausta niiden ekologisen laadun heikentymisestä. Kangasmetsissä laadun heikentyminen näkyy erityisesti kuolleen puuston vähäisyytenä ja yksipuolisuutena sekä vanhojen puuyksilöiden ja vanhojen metsien puutteena sekä lehtipuiden vähäisyytenä. Lehdoissa muutokset puulajisuhteissa sekä puuston ja pensaston rakenteessa heijastuvat myös aluskasvillisuuteen. Vanhojen lehtipuiden ja kookkaiden kuolleiden lehtipuiden, etenkin jalopuiden, väheneminen aiheuttaa lehdoissa merkittävää laadun heikentymistä. Kosteissa lehdoissa myös niitä kuivattavat ojitukset vaikuttavat lehtolajistoon kielteisesti.

Metsäluontotyyppien tilaa voidaan kuitenkin parantaa. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin metsien asiantuntijaryhmä on esittänyt seuraavat toimenpide-ehdotukset, joiden tavoitteena on metsäluontotyyppien säilyminen alueellisesti edustavina ja ekologiselta laadultaan hyvätasoisina kokonaisuuksina.

Ekologisesti hyvälaatuiset metsäluontotyyppien esiintymät tulisi säästää, koska olemassa olevan luontotyypin säilyttäminen on sekä ekologisesti että taloudellisesti tehokkaampaa kuin hävitetyn esiintymän palauttaminen. Erityisesti vanhojen metsien ja vanhoja puuyksilöitä sisältävien metsien säästäminen on tärkeää, koska ikääntymisen tuomaa ekologista laatua ei ole mahdollista palauttaa ennallistamisen tai luonnonhoidon keinoin.

Metsäluontotyyppien ekologisesti tärkeimpien rakennepiirteiden säilyminen tulisi turvata ja ekologista laatua heikentäviä toimenpiteitä välttää. Tällaisia rakennepiirteitä ovat erityisesti vanhat puuyksilöt, kuolleet puut ja kasvupaikalle luontainen lehtipuiden osuus. Ekologista laatua heikentäviä toimenpiteitä ovat muun muassa kuolleen puun korjaaminen energiapuuksi ja maapuita tuhoava maanmuokkaus. Metsän luontaisia rakenteita ja luonnollista kehityskulkua mukailevalla metsänkasvatuksella on mahdollista vähentää puuntuotannosta aiheutuvaa metsäluontotyyppien laadun heikkenemistä.

Kuolevat ja kuolleet puut kuuluvat luonnontilaisiin metsiin. Kotinen, Lammi. © Kuva: Seppo Tuominen

Harvinaisimpien ja eniten taantuneiden metsäluontotyyppien esiintymät tulisi säästää, vaikka niiden laatu olisi heikentynyt. Näitä ovat muun muassa runsasravinteiset lehtoluontotyypit sekä monet metsien erikoistyypeistä.

Metsäluontotyyppien ekologista laatua voidaan ylläpitää ja parantaa luonnonhoidon avulla. Esimerkiksi harjumetsien valorinteiden on tärkeää pysyä avoimina, ja arvokkaan jalopuumetsän tai muun lehtimetsän ylläpitäminen saattaa vaatia kuusettumisen ehkäisemistä.

Poltettua ja osin kaadettua metsää. Suomessa esiintyy kymmeniä palaneeseen metsään erikoistuneita lajeja, jotka ovat uhanalaistuneet, koska metsäpalojen sammutus on nykypäivänä hyvin tehokasta. Ennallistamispolttojen avulla voidaan palauttaa metsän luontainen sukkessio (kehitys ikävaiheesta toiseen) ja monia tärkeitä rakennepiirteitä. © Kuva: Seppo Tuominen

Metsien luontaisia piirteitä voidaan palauttaa ennallistamisen avulla. Kangasmetsissä tärkein ennallistamiskeino on polttaminen, jonka avulla voidaan palauttaa metsän luontainen kehitys ja monia ekologisesti tärkeitä rakennepiirteitä (palanut puu, kuollut puu, lehtipuut). Poltolla voidaan myös ehkäistä karuimpien luontotyyppien rehevöitymistä. Jalopuumetsien määrää voidaan lisätä istuttamalla paikallista alkuperää olevia jalopuita. Ojia tukkimalla voidaan palauttaa metsän luontainen hydrologia.

Huonosti tunnettujen metsäluontotyyppien kartoitusta ja tilan seurantaa tulisi lisätä. Kangasmetsistä on olemassa laajat tiedot valtakunnan metsien inventointien ansiosta, mutta tiedot muiden metsäluontotyyppien (esimerkiksi kaikki lehtoluontotyypit) esiintymisestä ja laadusta ovat puutteelliset ja hajallaan. Näiden luontotyyppien inventointiin ja seurantaan tulisi panostaa huomattavasti.

Julkaistu 3.12.2019 klo 14.26, päivitetty 5.12.2019 klo 9.54