Lehdot

Lehdot ovat runsaslajisimpia metsäelinympäristöjämme, mikä näkyy sekä niiden kasvistossa että eläimistössä. Ensisijaisesti lehtometsien lajeja on 17 % kaikista uhanalaisista lajeistamme. Lehtokasvillisuuden kerroksellisuus ja monipuolisuus tarjoavat vaihtelevan ja lukuisille eliölajeille soveliaan elinympäristön. Lehtomaa on tyypillisesti runsasravinteista, pintaosiltaan rakeista ja vain lievästi hapanta lehtomultaa. Lehtomullan ansiosta maaperässä viihtyy monilukuinen hajottajaeliöstö. Etenkin jalojen lehtipuiden esiintyminen heijastuu lajistoon, erityisesti selkärangattomiin eläimiin, sieniin, sammaliin ja jäkäliin.

Lehtojen pohjakerros on usein aukkoinen, mutta sammalkerros on monilajinen. Kenttäkerroksen lajisto on monimuotoinen ja vaihteleva, pensaskerros on yleensä runsas. Myös puusto on yleensä varsin monilajinen ja monikerroksinen, mutta usein harvahko. Lehdoissa tavataan usein kaikkia kunkin metsäkasvillisuusvyöhykkeen luontaisia puulajeja, kuivimpia ja kosteimpia lehtoja lukuun ottamatta.

Lehdot esiintyvät usein kallioseinämien juurilla, jonne kalliosta rapautuva aines kerääntyy. Lehtoja on myös suurehkojen vesistöjen varsilla, ravinteisilla savimailla ja harjumaastoissa etenkin valoisien harjunrinteiden alaosissa. Osa lehdoista esiintyy puronotkoissa ja lähteikköjen tuntumassa.

Lehdot jaetaan kahteen ryhmään: jalopuulehtoihin sekä kosteuden ja ravinteisuuden perusteella erotettuihin lehtoihin. 

Jalopuulehdot

Jalopuulehdoksi määritellään lehto, jossa runkomaisia jalopuita (rungon läpimitta rinnankorkeudella vähintään 7 cm, tammella vähintään 20 cm) kasvaa hehtaarilla vähintään 20 kpl. Jalopuulehdot ovat yleensä sekapuustoisia lehtoja, ja valtapuustona voivat olla myös muut kuin jalopuut. Jalopuulehdot voivat olla niin kuivia, tuoreita kuin kosteitakin. Maannos on ravinteista ja vain lievästi hapanta. Kasvillisuuden pohjakerros on aukkoista ja aluskasvillisuus rehevää ruohovartisten kasvien ja heinien mosaiikkia. Pensaskerros on hyvin kehittynyt ja monilajinen. Jalopuihin on sidoksissa suuri joukko vaateliasta ja harvinaista eliöstöä, josta osa on uhanalaisia. Jalopuulehtoja esiintyy vain Etelä-Suomessa.

Jalopuulehtoihin luetaan tässä lehmuslehdot, pähkinälehdot, tammilehdot, saarnilehdot, vaahteralehdot, vuorijalavalehdot ja kynäjalavalehdot.

Esimerkkinä lehmuslehdot

Punkaharju, Savonlinna. © Kuva: Petri Silvennoinen

Luonnehdinta: Lehmuslehtoja esiintyy usein moreenimaiden ja harjujen keskirinteillä, kalliojyrkänteiden reunoilla ja alla, piilopurojen ja vesistöjen rannoilla sekä sisävesien saarissa. Lehmuksen karike on emäksistä ja nopeasti hajoavaa. Lehtomullan emäksisyyden ja ravinteisuuden ansiosta maaperässä viihtyy monilukuinen hajottajaeliöstö. Multamaiden lisäksi lehmus viihtyy myös runsaasti savea sisältävillä mailla. Lehmuslehdoissa on sekapuuna muita jalopuita sekä usein myös kuusta ja mäntyä. Lehmuslehtojen kasvillisuudessa esiintyy paljon vaihtelua, mikä johtuu ravinteisuuden ja kosteuden eroista eri kasvupaikoilla. Lehmus vesoo herkästi, mutta uudistuminen siemenestä on harvinaista, sillä se edellyttää lämpimiä ja pitkiä kesiä. Selkärangattomista eläimistä etenkin nilviäiset ja eräät kovakuoriaiset suosivat lehmusta.

Kuvassa näkyviä lajeja:
Lehmus (Tilia cordata) (kuvaus Luontoportissa

 

Kosteuden ja ravinteisuuden perusteella erotetut lehdot

Kosteuden ja ravinteisuuden perusteella omiksi luontotyypeikseen erotetaan kuivat keskiravinteiset lehdot, kuivat runsasravinteiset lehdot, tuoreet keskiravinteiset lehdot, tuoreet runsasravinteiset lehdot, kosteat keskiravinteiset lehdot sekä kosteat runsasravinteiset lehdot. Näistä kaikista on kuvattu joukko lehtokasvillisuustyyppejä, joilla on omat rinnakkaistyyppinsä maamme eri kasvillisuusvyöhykkeillä. 

Esimerkkinä tuoreet keskiravinteiset lehdot

Tuore keskiravinteinen lehto Lieksan Verkkovaaralla. © Kuva: Maarit Similä

Luonnehdinta: Tuore keskiravinteinen lehto on Suomen yleisin lehtoluontotyyppi, ja sitä tavataan koko maassa. Luonteenomaisista kasveista suuri osa on kangasmetsälajistoa, jopa varpuja. Pohjakerros on usein aukkoinen, ja kangasmetsien lajeja saattaa olla laikkuina lehtosammalien seassa. Kenttäkerroksesta puuttuvat kaikki kevätkukkijat ja muut vaateliaammat lehtoruohot, lukuun ottamatta Etelä-Suomessa sinivuokkoa ja valkovuokkoa. Tyypillisesti luontotyyppi on kuusivaltainen ja sekapuina voi kasvaa lehtipuita. Jaloja lehtipuita saattaa esiintyä vähälukuisina sekapuina Etelä-Suomessa. Pensaskerros on aukkoinen tai harva tai voi puuttua kokonaankin Pohjois-Suomessa.

Kuvassa näkyviä lajeja: 
Kuusi (Picea abies) (kuvaus Luontoportissa)
Haapa (Populus tremula) (kuvaus Luontoportissa)
Kielo (Convallaria majalis) (kuvaus Luontoportissa)
Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) (kuvaus Luontoportissa)
Metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana)

Julkaistu 3.12.2019 klo 13.58, päivitetty 5.12.2019 klo 9.52