Kangasmetsät

Kangasmetsiä esiintyy koko Suomessa ja ne kattavat yli 95 % metsien pinta-alasta. Yleensä kangasmetsän valtapuulajina on joko mänty, kuusi tai rauduskoivu. Sekapuuna voi lisäksi kasvaa muita lehtipuita. Pensaskerrosta hallitsee usein vadelma, kataja tai pajut, kenttäkerrosta ruohot, heinät tai varvut ja pohjakerrosta sammalet tai jäkälät. Kangasmetsien maannoksena on kivennäismaan päällä oleva kangashumus.

Hyvälaatuisessa kangasmetsässä on eri-ikäisiä ja -kokoisia puita. Järeitä puita on runsaasti, ja osa niistä säilyy elävinä myös luontaisissa häiriöissä, kuten myrskyissä. Kuolleen puun määrä on kymmeniä kuutiometrejä hehtaarilla. Metsän vesitaloutta ei ole muutettu ojituksilla, ja kivennäismaata paljastuu lähinnä kaatuneiden puiden juuripaakkujen noustessa. Metsän tila heijastuu lajistoon: hyväkuntoisessa metsässä muun muassa lahopuilla ja elävien puiden rungoilla elävä lajisto on runsasta ja monipuolista.

Perinteisesti kangasmetsät on jaettu maan viljavuuden perusteella kasvupaikkatyyppeihin. Kasvupaikkatyyppejä ovat lehtomaiset, tuoreet, kuivahkot ja kuivat kankaat sekä karukkokankaat. Kullakin kasvupaikkatyypillä on eri metsäkasvillisuusvyöhykkeissä omat metsätyyppinsä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa kangasmetsät jaettiin kasvupaikkatyyppeihin ja nämä edelleen metsän sukkessio- eli ikävaiheen perusteella nuoriin, varttuneisiin ja vanhoihin metsiin. Karukkokankaita ei jaettu sukkessiovaiheisiin, vaan ne arvioitiin yhtenä ryhmätason luontotyyppinä. Lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden varttuneissa ja vanhoissa metsissä erotettiin lehti- ja havupuuvaltaiset ositteet. Seuraavassa esitetään lyhyt kuvaus kangasmetsien kasvupaikkatyyppitason luontotyypeistä.

Lehtomaisten kankaiden vallitseva puulaji on yleensä kuusi. Pensaskerroksen tavallisimmat lajit ovat kataja ja vadelma, kosteilla paikoilla myös pajut ja korpipaatsama. Kenttäkerroksessa ruohot, kuten metsäkurjenpolvi, metsäimarre ja ruohokanukka, ovat yleisempiä kuin varvut. Pohjakerros on aukkoinen, ja siinä vallitsevat Etelä-Suomessa seinäsammal, suikerosammalet ja metsäkerrossammal, Pohjois-Suomessa metsäkerrossammal ja korpikarhunsammal. Myös metsäliekosammal ja ruusukesammal ovat tyypillisiä. Lehtomaisten kangasmetsien maannoksessa on kangashumusta ja mullasta vaihtelevissa suhteissa; humuksen pH on noin 4,5. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa erotettiin nuoret lehtomaiset kankaat, varttuneet havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat sekä vanhat havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat. Lehtipuuvaltaiset lehtomaiset kankaat luettiin samaan luontotyyppiin tuoreiden kankaiden lehtipuuvaltaisten luontotyyppien kanssa.

Varttunutta havupuuvaltaista lehtomaista kangasta Padasjoella. Luontotyypin valtapuulaji on kuusi. Kenttäkerroksessa on oravanmarjaa ja mustikkaa, pohjakerroksessa metsäkerrossammalta. © Kuva: Seppo Tuominen

Tuoreiden kankaiden puuston valtalaji voi olla kuusi, mänty tai lehtipuut, tai ne voivat olla sekapuustoisia. Pensaskerroksessa puuntaimien lisäksi yleisiä ovat pihlaja ja kataja sekä joissakin tapauksissa vadelma tai pajut. Kenttäkerrosta hallitsevat varvut, kuten mustikka, puolukka, vanamo ja suopursu. Pohjakerrosta peittävät sammalet, kuten seinäsammal, metsäkerrossammal, kynsisammalet ja sulkasammal. Tuoreissa kangasmetsissä on podsolimaannos, jossa on tiivisrakenteinen, muutaman senttimetrin paksuinen kangashumuskerros (pH noin 4,0). Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa erotettiin nuoret tuoreet kankaat, varttuneet havupuuvaltaiset tuoreet kankaat, vanhat havupuuvaltaiset tuoreet kankaat, varttuneet lehtipuuvaltaiset lehtomaiset ja tuoreet kankaat sekä vanhat lehtipuuvaltaiset lehtomaiset ja tuoreet kankaat.

Vanhaa lehtipuuvaltaista lehtomaista ja tuoretta kangasta Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa. Luontotyypin valtapuuna on yleensä rauduskoivu. Tyypillistä on ruohojen, kuten kuvassakin näkyvien lillukan ja metsäimarteen, vallitsevuus kenttäkerroksessa. © Kuva: Seppo Tuominen

Kuivahkojen kankaiden vallitseva puulaji on yleensä mänty. Pensaskerroksen muodostavat puiden taimet, kataja sekä pajut. Kenttäkerroksessa vallitsevat varvut, kuten puolukka, mustikka ja variksenmarja. Pohjakerroksessa vallitsevat useimmiten seinäsammal, lisäksi jäkäliä esiintyy laikuittain. Ruohovartisia kasveja on vähän. Kuivahkojen kankaiden podsolimaannos on yläosastaan sienirihmojen huopamaiseksi sitomaa kangashumusta, jonka pH on noin 3,8. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa erotettiin nuoret kuivahkot kankaat, varttuneet kuivahkot kankaat sekä vanhat kuivahkot kankaat.

Vanhaa kuivahkoa kangasta Inarin Sallivaarassa. © Kuva: Seppo Tuominen

Kuivien kankaiden puusto on mäntyvaltaista. Pensaskerrosta ei juuri ole, mutta puiden taimia ja katajaa voi kasvaa harvakseltaan. Kenttäkerroksessa vallitsevat varvut, kuten kanerva, puolukka ja variksenmarja. Pohjakerros koostuu Etelä-Suomessa sammalista, Pohjois-Suomessa jäkälistä. Sammalista tavallisimpia ovat seinäsammal ja kynsisammalet, jäkälistä poronjäkälät. Kuivien kankaiden humuskerros on ohut ja heikosti maatunut (pH noin 3,7). Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa erotettiin nuoret kuivat kankaat, varttuneet kuivat kankaat sekä vanhat kuivat kankaat.

Vanhaa kuivaa kangasta Patvinsuon kansallispuistossa Lieksassa. © Kuva: Jari Kouki

Karukkokankailla ainoa puumaiseksi kasvava puulaji on mänty. Pensaskerros koostuu kitukasvuisista puiden taimista tai se puuttuu kokonaan. Kenttäkerroksessa kasvaa harvakseltaan kitukasvuisia varpuja. Metsänpohjaa peittää lähes yhtenäinen jäkälämatto, joka koostuu poron-, torvi-, tina- ja hirvenjäkälistä. Karukkokankaiden ohut ja hapan (pH noin 3,6) humuskerros koostuu hitaasti hajoavasta jäkälästä, männynneulasista ja varpujen karikkeesta. Karukkokankaita tavataan koko Suomessa.

Karukkokangasta. © Kuva: Arto Saikkonen
Julkaistu 3.12.2019 klo 13.57, päivitetty 5.12.2019 klo 9.52