Kivikot

Kivikot on jaettu syntytavan perusteella veden muovaa­miin kivikoihin, pakkasrapautumisen synnyttämiin kivikoihin, moreenikivikoihin ja roudan nostamiin ki­vikoihin. Kivikoiden yhteydessä esitellään myös siir­tolohkareet omana ryhmänään.

Kivikkojen kasvillisuus jaetaan karuihin ja keskiravinteisiin sekä kalkkivaikutteisiin kasvupaikkoihin, joiden ravinteisuus vuorostaan heijastaa vaihtelevasti viereisen tai alla olevan kallioperän ravinteisuutta.

Kivikoihin luetaan maankohoamisrantakivikot, muinaisrantakivikot, virtaavan veden muovaamat kivikot ja lohkareikot, pakkasrapautumakivikot, roudan nostamat kivikot, moreenikivikot, karut ja keskiravinteiset jyrkänteiden aluslohkareikot, kalkkivaikutteiset jyrkänteiden aluslohkareikot, karut ja keskiravinteiset siirto- ja rapaumalohkareet, kalkkisiirtolohkareet sekä serpentiinilohkareet.

Esimerkkinä roudan nostamat kivikot

Rautavuoren kivikot, Kinnula. © Kuva: Jari Teeriaho.
Luonnehdinta: Kivikoita syntyy maaston notkokohdis­sa, kun routiminen vähitellen nostaa moreenissa olevia kiviä ja lohkareita ylöspäin. Samalla hienompi maa-ai­nes valuu alaspäin ja täyttää syntyneet kolot. Lohka­reikossa suuret lohkareet ovat pinnalla ja pienemmät syvemmällä. Moreenista routimalla syntyneitä kivikoi­ta eli lohkarekuoppia tai uhkurakkoja esiintyy koko maassa. Niiden lohkareaines on usein pyöristyneempää kuin kalliorakkojen lohkareaines. Moreenista nousseet kivikot ovat myös kivilajistoltaan vaihtelevampia kuin paikoilleen syntyneet rakkakivikot. Lohkarekuoppia ja uhkurakkoja esiintyy maaston notkopaikoissa, jois­sa pohjavesi on lähellä maanpintaa. Varsinkin soiden reunamilla ne muodostavat pitkiä nauhamaisia lohka­revöitä.
Julkaistu 19.8.2019 klo 17.23, päivitetty 23.9.2019 klo 17.35