Karut ja keskiravinteiset kalliot

Karuihin ja keskiravinteisiin kallioihin lukeutuvat kaikki muut kalliot paitsi kalkki­kivi- ja serpentiinikalliot, eli yli 99 % Suomen kalliopal­jastumien pinta-alasta. Tämän pääryhmän kallioluon­totyyppeihin sisältyvät kalliojyrkänteet latvuspeittä­vyydestä riippumatta sekä avoimet ja harvapuustoiset laakeat kalliot, joissa puuston latvuspeittävyys on alle 30 %. Kalliometsät, joissa latvuspeittävyys on yli 30 %, käsitellään metsissä. Jako karuihin ja keskiravinteisiin kallioihin tehdään ensisijaisesti kalliokasvillisuuden perusteella.

Karuihin ja keskiravinteisiin kallioihin luetaan karut merenrantakalliot, karut järvenrantakalliot, karut joenrantakalliot, karut kalliotierasammalkalliot, karut poronjäkälä-sammalkalliot, karut valoisat kalliojyrkänteet, karut varjoisat kalliojyrkänteet, karut ylikaltevat kallioseinämät, karut ja keskiravinteiset valuvesiseinämät, karut ja keskiravinteiset kalliorapaumat, keskiravinteiset merenrantakalliot, keskiravinteiset järvenrantakalliot, keskiravinteiset joenrantakalliot, keskiravinteiset avoimet laakeat kalliot, keskiravinteiset valoisat kalliojyrkänteet, keskiravinteiset varjoisat kalliojyrkänteet ja keskiravinteiset ylikaltevat kallioseinämät.

Esimerkkinä karut valoisat kalliojyrkänteet

Haukkakallio, Lapinjärvi. © Kuva: Jukka Husa.

Luonnehdinta: Karuihin valoisiin kalliojyrkänteisiin luetaan tässä yhteydessä etelään, lounaaseen ja länteen suuntautuneet kalliot. Jako on tehty yksinkertaisuuden vuoksi ilmansuuntien mukaan, vaikka todellisuudessa myös etelänpuoleinen seinämä voi olla suojaavan puus­ton vuoksi varjoisa. Suojattomilla etelä–länsijyrkänteillä kasvillisuus on yleensä niukempaa kuin suojaisemmilla paikoilla. Rupi- ja lehtijäkälien sekä kuivuutta kestävien sammalten osuus on pystyillä tai viistoilla seinämillä yleensä suuri.

Julkaistu 19.8.2019 klo 17.31, päivitetty 23.9.2019 klo 17.24