Uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät

Itämeren luontotyyppien uhanalaisuuden merkittävimmät syyt ovat vesistöjen rehevöityminen, vesirakentaminen, vieraslajit ja vesiliikenne. Muita uhanalaisuuden syitä Itämerellä ovat rantalaidunnuksen väheneminen (esim. merinäkinruohopohjat), ojitukset, metsätalous sekä vesien säännöstely. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo havaittavissa esim. merijään levinneisyydessä ja jääpeitteen kestossa.

Haurupohjat luokiteltiin erittäin uhanalaisiksi. © Kuva: Heidi Arponen, Metsähallitus

Rehevöityminen on ollut vaikuttava tekijä lähes kaikkien uhanalaisten Itämeren luontotyyppien uhanalaistumisessa. Rehevöityminen on kasvien perustuotannon kasvua, joka johtuu lisääntyneestä ravinteiden saatavuudesta. Rehevöityminen saa aikaan esimerkiksi planktonlevien ja syanobakteerien massaesiintymiä eli leväkukintoja, veden samenemista, pohjan liettymistä sekä pohjan läheistä veden hapettomuutta. Pohjan läheinen veden hapettomuus puolestaan aiheuttaa ravinteiden vapautumista veteen, mikä pahentaa rehevöitymistä ja saa näin aikaan noidankehän – tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. Rehevöittäviä päästöjä joutuu Itämereen hajalähteistä (erityisesti maatalous, myös asutuksen ja teollisuuden jätevedet, metsätalous) ja pistemäisistä lähteistä (jätevedenpuhdistamot, kalankasvatuslaitokset ym.). Pistemäisistä lähteistä peräisin olevaa kuormitusta on saatu vähennettyä, mutta hajakuormitusta ei. Ravinnekuormitus alkoi vaikuttaa Itämeren tilaan voimakkaasti 1900-luvun puolivälissä, mutta 2000-luvun alusta lähtien Itämeren rehevyystilassa on ollut nähtävissä jonkin verran myös paranemista. Voimakkaimmin rehevöitymisestä kärsivät uusimman luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan Saaristomeri ja Suomenlahti, joilla pohjan läheisen veden hapettomuus on laaja ongelma.

Maatalous on yksi merkittävimpiä Itämerta rehevöittävien päästöjen lähteitä. © Kuva: Riku Lumiaro

Vesirakentamista on muun muassa rantojen ja väylien ruoppaus ja muokkaaminen sekä maa-aineksen läjitys matalille merialueille. Näistä erityisesti ruoppaus on aiheuttanut haittaa Suomen merialueiden luontotyypeille. Vesirakentamistoimien seurauksena usein menetetään rakentamisalueen alkuperäinen luontotyyppi täysin, ja alkuperäinen luontotyyppi palautuu paikalle vain pitkän ajan kuluessa, jos lainkaan. Paikalle muodostuu uudentyyppinen pohja, jota hyödyntävät eri eliölajit. Vesirakentamisen vaikutukset rajautuvat suhteellisen pienelle alueelle, mutta muutos on yleensä pitkäaikainen tai palautumaton. Merenpohjan muokkaus aiheuttaa myös veden samentumista ja pohjan liettymistä. Vesirakentamisesta ovat kärsineet muun muassa avoimet ja suojaisat näkinpartaispohjat sekä suursimpukkapohjat.

Vesiliikenne muun muassa aiheuttaa veteen potkurivirtauksia, jotka saavat merenpohjassa olevat sedimentit ja ravinteet liikkeelle. Vapautuvat ravinteet voimistavat rehevöitymistä ja sedimentit voivat tukahduttaa kasveja. Myös vesiliikenteen päästöt aiheuttavat rehevöitymistä. Esimerkiksi meriajokaspohjat ovat kärsineet vesiliikenteen vaikutuksista.

Kemiallisiin haittavaikutuksiin lukeutuu veden happamoituminen, joka johtuu muun muassa sulfaattipitoisten maiden ojituksesta sekä maatalouden tehostumisesta. Esimerkiksi suursimpukkapohjat ovat kärsineet kemiallisista haittavaikutuksista.

Ilmastonmuutos vaikuttaa kokonaisvaltaisesti niihin tekijöihin, jotka muovaavat luontotyyppejä. Sillä on vaikutuksia muun muassa lämpötiloihin, sademääriin, sään-ääri-ilmiöihin ja meriveden suolaisuuteen. Talvisen merijään levinneisyys on jo pienentynyt ja kesto lyhentynyt ilmastonmuutoksen seurauksena. Joidenkin mallilaskelmien mukaan Itämeren pintaveden lämpötilan ennustetaan nousevan keskimäärin 2-4 astetta, mikä johtaa eliöyhteisöjen perustuotannon kasvuun ja kasvukauden pidentymiseen. Osa muutoksista myös voimistanee Itämeren rehevöitymistä ja sen vaikutuksia. Ennakoidaan, että tulevaisuudessa makean veden lajit todennäköisesti runsastuvat ja levittäytyvät Itämeressä, kun taas mereiset lajit vähenevät.

Ilmastonmuutos vaikuttaa muun muassa merijäähän. © Kuva: Riku Lumiaro

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat ihmisen – tahallisesti tai tahattomasti – avustamina päätyneet uusille elinalueille. Osa vieraslajeista on invasiivisia eli ne ovat tehokkaita kilpailijoita, jotka vievät elintilaa alueen alkuperäisiltä lajeilta. Itämerelle levinneitä vieraslajeja ovat muun muassa koukkuvesikirppu, merirokko ja liejutaskurapu. Suomen merialueille on saapunut vieraslajeja jo 1800-luvulta alkaen, ja uusien vieraslajien saapumisen tahti on siitä lähtien vain kiihtynyt. Toistaiseksi vieraslajien ei ole arvioitu vaikuttaneen merkittävästi Itämeren luontotyyppien uhanalaisuuteen, vaikka joillakin paikoilla vieraslajit tai niiden luonnehtimat luontotyypit ovat korvanneet alkuperäisiä Itämeren luontotyyppejä, kuten valkokatka-merivalkokatkapohjia. Vuoden 2018 Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa mainitaan myös vieraslajien luonnehtimia Itämeren luontotyyppejä (esim. vaeltajasimpukkapohjat), joiden uhanalaisuutta ei kuitenkaan ole arvioitu. Ilmastonmuutoksen ennustetaan helpottavan uusien vieraslajien levittäytymistä Itämerelle, kun merivesi lämpenee ja sen suolapitoisuus laskee.

Vaeltajasimpukka on Itämerellä vieraslaji, joka havaittiin Suomen vesialueilla ensi kerran vuonna 1995. © Kuva: Riku Lumiaro

Kehityssuunnat

Kymmenen meriluontotyyppiä eli lähes neljännes (24 %) arvioiduista katsottiin lähiajan kehityssuunnaltaan edelleen heikkeneväksi, kahdeksan vakaaksi (19 %), kuusi paranevaksi (14 %) ja peräti 18 luontotyypillä (43 %) kehityssuuntaa ei pystytty arvioimaan epävarmuustekijöiden tai tiedon puutteen vuoksi. Kehityssuunnaltaan heikkeneviksi arvioitiin esimerkiksi hauru-, punalevä-, sätkin- ja meriajokaspohjat sekä merijää ja fladat. Useimmissa tapauksissa syynä pidettiin edelleen jatkuvaa rehevöitymiskehitystä ja merijäällä ilmastonmuutoksen todennäköistä etenemistä. Kuudella rehevöitymisestä eniten hyötyvällä luontotyypillä lähiajan kehityssuunta arvioitiin paranevaksi, koska rehevöitymisen nopea taittuminen ei ole näköpiirissä.

Julkaistu 13.9.2019 klo 12.52, päivitetty 13.9.2019 klo 12.52