Katajakedot

Suojellut katajakedot ovat syntyneet pitkään jatkuneen niiton ja laidunnuksen seurauksena. Katajakedoilla kasvaa kookkaiden katajien lomassa matalaa niitty- ja kalliokasvillisuutta. Katajaketo on usein pieni, alle hehtaarin kokoinen.

Katajaketoja on koko maassa, eniten Lounais-Suomessa ja Hämeessä, missä karjanhoidolla ja laidunnuksella on pisimmät perinteet.

Katajaketoja on viime vuosikymmeninä raivattu pelloksi ja metsitetty paljon. Osa kedoista on kasvanut luontaisesti umpeen laiduntamisen loputtua. Maaperältään muokkaamattomia katajaketoja on jäljellä enää muutamia satoja hehtaareita.

Katajaketo
Katajakedoilla kasvaa kookkaiden katajien lomassa matalaa niitty- ja kalliokasvillisuutta.© Seppo Tuominen.

Eliöstö

Katajakedot sijaitsevat usein kallioisella tai kivikkoisella mäellä. Niillä viihtyvät monet viime aikoina taantuneet lajit, kuten ketonukki, ketokatkero, ketoneilikka ja kissankäpälä.

Kedon kukissa hyörii monenlaisia hyönteisiä ja muita selkärangattomia eläimiä. Ketokieli, hakamaakieli ja ketovahakas ovat esimerkkejä katajaketojen sienilajeista. Katajaketojen linnustoon kuuluvat muun muassa pikkulepinkäinen, kivitasku ja pensaskerttu.

Mitä saa tehdä

Suojellun katajakedon ominaispiirteet säilyvät, jos aluetta laidunnetaan ja niitetään. Laiduntavaa karjaa ei saa lisäruokkia eikä laiduntaa välillä nurmilaitumilla, jotta katajaketo ei rehevöidy.

Tiheitä katajikkoja on suositeltavaa harventaa.

Katajakedoilla voi liikkua vapaasti.

Mitä ei saa tehdä

Suojeltua katajaketoa ei saa lannoittaa eikä muokata. Alueelle ei saa kylvää eikä istuttaa puun taimia.  Rakentaminen on kielletty.

Julkaistu 2.8.2013 klo 11.21, päivitetty 7.6.2016 klo 16.15
Aihealue: