Hiekkarannat

   
 
 
 

Suojellut luonnontilaiset hiekkarannat ovat laajoja. Rannikolla ne ovat yleensä vähintään 10 metriä leveitä ja 50 metriä pitkiä; järvien ja jokien rannoilla yleensä vähintään 5 metriä leveitä ja 50 metriä pitkiä.

Rannoilla kasvaa hiekkarannan kasvillisuutta. Maa-aines on hiekkaa tai hietaa. Ranta on luonnontilainen, jos sitä ei ole muutettu rakentaen, täyttäen tai tasoittaen.

Hiekkarantoja on runsaasti harjualueilla ja hiekkadyynien yhteydessä. Hankoniemi, Suomenlahden harjusaaret, Yyteri, Kalajoki, Siikajoki ja Hailuoto ovat rannikkojen hiekkarantojen keskittymiä. Sisämaassa hiekkarantoja on Oulujärven rannoilla, Salpausselkien alueella, Järvi-Suomessa, reittivesien ja Pohjois-Suomessa suurten jokien varsilla. Eniten hiekkarantoja on kirkasvetisten vähäravinteisten järvien rannoilla ja vähiten rehevien järvien rannoilla.

Kurttulehtiruusua hiekkarannalla
Kurtturuusu valtaaalaa hiekkarannalla. © Anne Raunio.

Rantalomailuun liittyvä rakentaminen on hävittänyt hiekkarantojen kasvillisuutta. Puutarhoista levittäytyvät kurtturuusut ovat syrjäyttäneet hiekkarannan kasvillisuutta. Myös roskaantuminen ja rehevöityminen huonontavat hiekkarantojen luonnontilaa.

Eliöstö

Hiekkarannat ovat erikoisia kasvupaikkoja ja elinympäristöjä. Ne ovat valoisia ja tuulisia. Hiekka liikkuu, ja siinä on vähän ravinteita. Vedenkorkeus vaihtelee rannalla, ja kasvit joutuvat kestämään kuivuutta. Rannikolla osa kasvilajeista on sopeutunut suolaisuuteen. Aallot ja jää nostavat rannoille eloperäistä ainesta, jolloin voi syntyä rehevämpiä kasvillisuuslaikkuja.

Luonnonsuojelullisesti arvokasta on rantojen koko eliöyhteisö, ei pelkästään niiden kasvillisuus. Hiekan kätköissä asustaa monia selkärangattomia eläimiä. Hiekkarannan kasvillisuus on kymmenien eri lajien elinympäristöä. Rannoilla pesiviä ja ruokailevia lintuja ovat esimerkiksi lapinsirri, tylli, meriharakka, västäräkki ja pikkutiira.

Mitä saa tehdä?

Kurtturuusun saa repiä pois, jos se uhkaa vallata suojellun hiekkarannan.

Suojellulla hiekkarannalla voi liikkua ja oleskella vapaasti. Liikkumisrajoitusta edellyttävät kohteet osoitetaan tarvittaessa erikseen. Joissain tapauksissa kulutus voi ylläpitää hiekkarannan avoimuutta ja olla elintärkeää eräille kasvilajeille.

Mitä ei saa tehdä?

Suojellun hiekkarannan alueella rakentaminen, maa-ainesten otto, täyttäminen ja tasoittaminen on kiellettyä. Kasvillisuuden heikentäminen ja poistaminen ei myöskään ole luvallista lukuun ottamatta kurtturuusua.

Julkaistu 1.8.2013 klo 15.26, päivitetty 7.6.2016 klo 16.05
Aihealue: