Hiekkadyynit

Puuttomilla tai harvakseltaan puita kasvavilla dyynialueilla tuuli on kuljettanut ja kasannut hiekan. Suojeltu dyynialue pysyy osittain kasvittomana. Kasvit ovat heiniä, varpuja ja jäkäliä.

Dyynialueet ovat puuttomia tai puusto on kituvaa mäntyä, pohjoisessa myös tunturikoivua. Vanhimmat sisämaan dyynit ovat peräisin mannerjäätikön sulamisvaiheelta, nuorimmat ovat syntyneet merenrannoille.

Dyynikentät liittyvät hiekkarantoihin ja harjumaastoihin. Niitä on koko maassa. Rannikolla dyynejä on Hankoniemellä, Yyterissä, Uusikaarlepyyssä ja monin paikoin Perämeren rannikolla. Sisämaan dyynejä on harjujen ja jäätikköjokikerrostumien läheisyydessä esimerkiksi Salpausselkävyöhykkeellä, Rokuanvaaroilla ja Hietatievoilla Enontekiössä.

Rannikoiden avoimia lentohietikoiden kasviyhdyskuntia on noin 1300 hehtaaria.

Hiekkadyynit
Hiekkadyynejä Kalajoella © Anne Raunio

Eliöstö

Dyynit ovat kuivia ja karuja. Niillä voi kuitenkin olla kosteita painanteita ja lammikoita. Dyynien kasvit ovat sopeutuneet kestämään kuivuutta ja tuulta. Niillä on usein pitkät juuret, ja ne sietävät hiekkaan hautautumista. Kasvit lisääntyvät tehokkaasti maavarsien ja juurakkojen avulla. Variksenmarja, sianpuolukka, kanerva, jäkälät, sammalet, monet heinät ovat dyynien kasvillisuutta.

Dyynien selkärangattomat eläimet, kuten monet kovakuoriaiset, kätkeytyvät hiekkaan.

Mitä saa tehdä

Virkistyskäyttö on luvallista suojellulla dyynialueella, mutta sen tulee olla ohjattua.

Mitä ei saa tehdä

Rakentaminen, maa-ainesten otto, täyttäminen ja tasoittaminen on kiellettyä suojellulla dyynialueella.

Julkaistu 2.8.2013 klo 11.18, päivitetty 7.6.2016 klo 16.11
Aihealue: