Lajit

AJANKOHTAISTA

Lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointien pohjalta laadittu SYKEn Policy Brief on julkaistu.

Suomen biodiversitteettityöryhmä on hyväksynyt Suomen 6. maaraportin luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja raportoinut Biodiversiteettisopimuksen sihteeristölle.

Suomen lajiston uusi uhanalaisuusarviointi on julkaistu. (Jos linkin takana oleva tiedosto ei aukea, tallenna julkaisu koneellesi ja avaa sieltä Adobe Reader -ohjelmalla.)

Tietoa haitallisista vieraslajeista löydät vieraslajiportaalista. Ymparisto.fi -verkkosivustosta on vieraslajisivut poistettu.

Lajien suojelun yksi tavoite on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat ja levinneisyysalueet. Suomen noin 45 000 eliölajista noin 21 400 tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Niistä joka kymmenes on uhanalainen vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan.

Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan rauhoittaa tai se voidaan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi.

Manner-Suomessa harvinainen valkotarhakotilo (Cepaea hortensis) on yleinen laji Ahvenanmaalla. Lajin väritys vaihtelee raidallisesta yksiväriseen. Kuva Ulla-Maija Liukko
Manner-Suomessa harvinainen valkotarhakotilo (Cepaea hortensis) on yleinen laji Ahvenanmaalla. Lajin väritys vaihtelee raidallisesta yksiväriseen. © Kuva: Ulla-Maija Liukko

Euroopan yhteisöllä on lajisuojelua koskevat säännökset eli lintudirektiivi ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskeva ns. luontodirektiivi. Ne edellyttävät, että lajeja ja niiden elinympäristöjä suojellaan ja niiden metsästämistä ja muuta hyödyntämistä säädellään.

Ympäristöhallinnon on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.

Suomen ympäristökeskus kerää ja arvioi tietoja eliölajistossa tapahtuvista muutoksista ELY-keskusten, Metsähallituksen, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä luontojärjestöjen kanssa.

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Lajit - Varsinais-Suomi ja Satakunta

Lounais-Suomen alueella on hemiboreaalisella ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä hyvin monimuotoisia luontotyyppejä. Saaristomeri ja Selkämeri ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia luonto- ja maisemakokonaisuuksia. Sisämaata luonnehtii Varsinais-Suomessa Salpausselän harjujaksot ja avoimia peltomaisemia halkovat jokinotkot. Pohjois-Satakunnassa on runsaasti soita ja erämaisempia alueita sekä harjumuodostumia.  Lounais-Suomessa on erityisen arvokkaita perinnebiotoopeja ja paahdeympäristöjä, joissa esiintyy valtakunnallisesti hyvin merkittävä osa Suomen uhanalaislajistosta.

Liito-orava

Liito-orava puussa Liito-orava puussa liito-oravan papanat
Liito-orava (Pteromys volans) pesäpuussaan. Liito-oravan ulostepapanoita.

Liito-orava (Pteromys volans) on paikoin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa elävä Siperian taigan laji. Uhanalainen liito-orava on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä.  Liito-orava syö pääasiassa kasviravintoa kuten lehtipuiden lehtiä, siemeniä, silmuja, versoja ja marjoja. Liito-oravanaaras tekee pesänsä mieluiten käpy- tai pohjantikan aiemmin rakentamaan koloon, mutta se ei vierasta pönttöäkään, ja se käyttää myös tavallisen oravan risupesiä. Liito-oravan elinikä on enimmillään kahdeksan vuotta. Liito-orava suosii vanhahkoja kuusivaltaisia sekametsiä esim. jokivarsilehdoissa, joista löytyy lehtipuita kolo- ja ruokailupuiksi.

Liito-orava on aktiivisimmillaan iltahämärissä, muutenkin se liikkuu pääosin öisin. Liito-orava pystyy liitämään lähes sata metriä. Parhaiten liito-oravan löytää pesäpuun tai ison haavan tyvellä olevien sinapin väristen, riisinjyvän kokoisten ulostepapanoiden perusteella. Pesäpuu on usein haapa, ja oravan tapaan pesiä on useita eri puissa. Suotuisalla pesimisalueella on useita haaparyhmiä pääpuuston ollessa kuusikko tai sekametsä..

Pikkuapollo 

pikkuapollo pikkuapollo
Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne).

Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) on suuressa osassa Eurooppaa taantunut ja uhanalainen kookas päiväperhonen.  Se kuuluu EU:n luontodirektiivin (liitteen IVa) tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin ja laji on myös rauhoitettu monissa Euroopan maissa. Varsinais-Suomessa pikkuapollo lentää paikoittaisena kesäkuun ajan saaristoalueilla, erityisesti Rymättylän saaristossa ja Nauvon sekä Korppoon pääsaarten pohjoispuolella sekä Halikonjoen ja Someron Rekijoen alueilla. Satakunnassa lajia on Raumalla ja Eurajoella;  esiintymät ovat hieman viime aikoina Satakunnassa taantuneet. Lajin erikoisuutena on paritelleiden naaraiden kitiininen ”siveysvyö”, sfragis.  Lajin toukka syö pystykiurunkannusta, ja pikkuapollon esiintyminen onkin tiukasti sidottu tähän keväällä kukkivaan ja myöhemmin nopeasti lakastuvaan kasviin sekä puoliavoimeen maisemarakenteeseen.

Seljankämmekkä 

seljankämmekkä seljankämmekkä
Adam o Evan eli seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina).

Hyvällä onnella voit Saaristomereltä tavata Adam o Evan eli seljakämmekän (Dactylorhiza sambucina). Laji  kukkii toukokuun puolesta välistä kesäkuun alkuun. Varjopaikoista saatat löytää kukkivia Adam o Evoja vielä kesäkuun toisellakin viikolla. Adam o Evalla on kaksi värimuotoa, punainen ja vaalean kellertävä. Usein maastosta tapaa vain punaisen värimuodon. Sen tunnistaminen on helppoa. Sillä on punaisten kukkien keskellä kellertävä laikku ja vähintään kukkien pituiset tukilehdet. Seljankämmekkä suosii kalkkia ja neutraalia tai vain lievästi hapanta maaperää. Niinpä se on vaativa ja kasvaa mieluiten hyvin hoidetuilla perinnemaisemilla kuten ruohoisilla kedoilla, hakamailla, lehdesniityillä ja avoimilla tuoreilla niityillä. Laji vaatiikin aktiivista perinnemaisemien hoitoa ja on valitettavan taantunut viime aikoina. Laji on uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävä.
 
Lisätietoja:

  • Iiro Ikonen, iiro.ikonen(at)ely-keskus.fi; 0295 022 869
Julkaistu 2.3.2015 klo 14.06, päivitetty 2.7.2019 klo 12.39
Julkaistu 30.6.2016 klo 15.51, päivitetty 5.4.2019 klo 14.40