Lounais-Suomen alueella on hemiboreaalisella ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä hyvin monimuotoisia luontotyyppejä. Saaristomeri ja Selkämeri ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia luonto- ja maisemakokonaisuuksia. Sisämaata luonnehtii Varsinais-Suomessa Salpausselän harjujaksot ja avoimia peltomaisemia halkovat jokinotkot. Pohjois-Satakunnassa on runsaasti soita ja erämaisempia alueita sekä harjumuodostumia. Lounais-Suomessa on erityisen arvokkaita perinnebiotoopeja ja paahdeympäristöjä, joissa esiintyy valtakunnallisesti hyvin merkittävä osa Suomen uhanalaislajistosta.
Liito-orava
|
|
|
| Liito-orava (Pteromys volans) pesäpuussaan. |
Liito-oravan ulostepapanoita. |
Liito-orava (Pteromys volans) on paikoin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa elävä Siperian taigan laji. Uhanalainen liito-orava on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Liito-orava syö pääasiassa kasviravintoa kuten lehtipuiden lehtiä, siemeniä, silmuja, versoja ja marjoja. Liito-oravanaaras tekee pesänsä mieluiten käpy- tai pohjantikan aiemmin rakentamaan koloon, mutta se ei vierasta pönttöäkään, ja se käyttää myös tavallisen oravan risupesiä. Liito-oravan elinikä on enimmillään kahdeksan vuotta. Liito-orava suosii vanhahkoja kuusivaltaisia sekametsiä esim. jokivarsilehdoissa, joista löytyy lehtipuita kolo- ja ruokailupuiksi.
Liito-orava on aktiivisimmillaan iltahämärissä, muutenkin se liikkuu pääosin öisin. Liito-orava pystyy liitämään lähes sata metriä. Parhaiten liito-oravan löytää pesäpuun tai ison haavan tyvellä olevien sinapin väristen, riisinjyvän kokoisten ulostepapanoiden perusteella. Pesäpuu on usein haapa, ja oravan tapaan pesiä on useita eri puissa. Suotuisalla pesimisalueella on useita haaparyhmiä pääpuuston ollessa kuusikko tai sekametsä..
Pikkuapollo
|
|
| Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne). |
Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) on suuressa osassa Eurooppaa taantunut ja uhanalainen kookas päiväperhonen. Se kuuluu EU:n luontodirektiivin (liitteen IVa) tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin ja laji on myös rauhoitettu monissa Euroopan maissa. Varsinais-Suomessa pikkuapollo lentää paikoittaisena kesäkuun ajan saaristoalueilla, erityisesti Rymättylän saaristossa ja Nauvon sekä Korppoon pääsaarten pohjoispuolella sekä Halikonjoen ja Someron Rekijoen alueilla. Satakunnassa lajia on Raumalla ja Eurajoella; esiintymät ovat hieman viime aikoina Satakunnassa taantuneet. Lajin erikoisuutena on paritelleiden naaraiden kitiininen ”siveysvyö”, sfragis. Lajin toukka syö pystykiurunkannusta, ja pikkuapollon esiintyminen onkin tiukasti sidottu tähän keväällä kukkivaan ja myöhemmin nopeasti lakastuvaan kasviin sekä puoliavoimeen maisemarakenteeseen.
Seljankämmekkä
|
|
| Adam o Evan eli seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina). |
Hyvällä onnella voit Saaristomereltä tavata Adam o Evan eli seljakämmekän (Dactylorhiza sambucina). Laji kukkii toukokuun puolesta välistä kesäkuun alkuun. Varjopaikoista saatat löytää kukkivia Adam o Evoja vielä kesäkuun toisellakin viikolla. Adam o Evalla on kaksi värimuotoa, punainen ja vaalean kellertävä. Usein maastosta tapaa vain punaisen värimuodon. Sen tunnistaminen on helppoa. Sillä on punaisten kukkien keskellä kellertävä laikku ja vähintään kukkien pituiset tukilehdet. Seljankämmekkä suosii kalkkia ja neutraalia tai vain lievästi hapanta maaperää. Niinpä se on vaativa ja kasvaa mieluiten hyvin hoidetuilla perinnemaisemilla kuten ruohoisilla kedoilla, hakamailla, lehdesniityillä ja avoimilla tuoreilla niityillä. Laji vaatiikin aktiivista perinnemaisemien hoitoa ja on valitettavan taantunut viime aikoina. Laji on uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävä.
Lisätietoja:
- Iiro Ikonen, iiro.ikonen(at)ely-keskus.fi; 0295 022 869