Lajit

AJANKOHTAISTA

Lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointien pohjalta laadittu SYKEn Policy Brief on julkaistu.

Suomen biodiversitteettityöryhmä on hyväksynyt Suomen 6. maaraportin luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja raportoinut Biodiversiteettisopimuksen sihteeristölle.

Suomen lajiston uusi uhanalaisuusarviointi on julkaistu. (Jos linkin takana oleva tiedosto ei aukea, tallenna julkaisu koneellesi ja avaa sieltä Adobe Reader -ohjelmalla.)

Tietoa haitallisista vieraslajeista löydät vieraslajiportaalista. Ymparisto.fi -verkkosivustosta on vieraslajisivut poistettu.

Lajien suojelun yksi tavoite on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat ja levinneisyysalueet. Suomen noin 45 000 eliölajista noin 21 400 tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Niistä joka kymmenes on uhanalainen vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan.

Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan rauhoittaa tai se voidaan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi.

Manner-Suomessa harvinainen valkotarhakotilo (Cepaea hortensis) on yleinen laji Ahvenanmaalla. Lajin väritys vaihtelee raidallisesta yksiväriseen. Kuva Ulla-Maija Liukko
Manner-Suomessa harvinainen valkotarhakotilo (Cepaea hortensis) on yleinen laji Ahvenanmaalla. Lajin väritys vaihtelee raidallisesta yksiväriseen. © Kuva: Ulla-Maija Liukko

Euroopan yhteisöllä on lajisuojelua koskevat säännökset eli lintudirektiivi ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskeva ns. luontodirektiivi. Ne edellyttävät, että lajeja ja niiden elinympäristöjä suojellaan ja niiden metsästämistä ja muuta hyödyntämistä säädellään.

Ympäristöhallinnon on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.

Suomen ympäristökeskus kerää ja arvioi tietoja eliölajistossa tapahtuvista muutoksista ELY-keskusten, Metsähallituksen, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä luontojärjestöjen kanssa.

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Lajit - Pohjois-Savo

Pohjois-Savo sijaitsee erilaisten luonnonmaantieteellisten vyöhykkeiden risteyskohdassa. Valtaosa maakunnasta on eteläboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä, jonka lisäksi maakunnassa on läntiseen ja itäiseen keskiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluvia osia. Lisäksi maakunta jakautuu itä-länsisuunnassa suokasvillisuusvyöhykkeittäin kahtia. Pohjois-Savon pinta-alasta on metsää yli 80 %.

Pohjois-Savolle omaleimaisia luonnonympäristöjä ovat Pohjois-Savon rehevä lehtokeskus Kuopion - Nilsiän alueella, Rautalammen jylhäpiirteinen vuorimaa-alue sekä Kaavin-Juankosken serpentiinialueet. Laajoja, vielä luonnontilaisiakin suoalueita esiintyy erityisesti Ylä-Savossa. Pohjois-Savon alueella on kaksi kansallispuistoa, Rautavaaran Tiilikkajärvi ja osittain Rautalammen kunnan alueella oleva uusi Etelä-Konneveden kansalllispuisto.

Vanhojen metsien ja varsinkin rehevien puustoisten soiden häviäminen sekä lahopuun väheneminen ovat merkittävä uhka alueen luonnonvaraiselle eliöstölle alueen metsäisyydestä huolimatta.

Idänlehväsammal

Idänlehväsammal esiintyy Suomessa ja EU:n alueella pelkästään Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan lehtoalueilla. Laji viihtyy vanhoissa kosteissa tai tuoreissa kalkkivaikutteisissa lehdoissa tai purojen varsilla. Idänlehväsammalen esiintymistä 80-90 % sijaitsee Pohjois-Savossa ja näistä suurin osa sijaitsee Kuopion Puijolla.

Idänlehväsammal on uhanaisuusluokitukseltaan vaarantunut, rauhoitettu ja erityisesti suojeltava laji. Lisäksi se on luontodirektiivin liitteen II –laji, jonka perusteella lajille on pitänyt osoittaa suojelualueita (Natura-2000 ohjelma).  Idänlehväsammalen elinympäristöjä ovat heikentäneet muun muassa metsänhakkuu, ojitukset ja rakentaminen. 

Selkälokki

Suomessa selkälokki esiintyy merialueille ja sisämaan selkävesillä ja noin puolet selkälokin nimilajista (Larus fuscus fuscus) elää Suomessa, joka tekee siitä maailman suomalaisimman lintulajin. Sisämaan kannasta arviolta noin 20 % pesii Pohjois-Savossa. Selkälokki on paikkauskollinen laji ja pesii tyypillisesti yhdyskunnissa.

Selkälokki on rauhoitettu, uhanalaisluokitukseltaan vaarantunut ja sitä uhkaavat esimerkiksi ympäristömyrkyt, häirintä ja laiton tappaminen, vesiliikenne ja harmaalokin aiheuttama kilpailu.

Serpentiiniraunioinen

Serpentiiniraunioinen on kansainvälinen kasviharvinaisuus ja kasvaa pelkästään ultraemäksisillä kallioilla. Laji elää erilaisilla kalliopinnoilla, kuten kallioiden koloissa, kalliohyllyillä ja -rinteillä. Suomessa lajia esiintyy pienellä alueella Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa sekä lisäksi lajilla on yksi kasvupaikka Lounais-Suomessa. Pohjois-Savossa lajin esiintyminen keskittyy Kaavin serpentiinikallioalueelle, jossa elää noin 70 % Suomen serpentiiniraunioispopulaatiosta.

Serpentiiniraunioinen on rauhoitettu, erityisesti suojeltava ja uhanalaisluokitukseltaan vaarantunut. Laji on uhanalaistunut kallioiden louhinnan, kaivostoiminnan ja keräilyn seurauksena ja näiden lisäksi lähellä tapahtuvat avohakkuut saattavat heikentää esiintymiä. Kaikki serpentiiniraunioisen tunnetut elinympäristöt on suojeltu.

Jauhehankajäkälä

Jauhehankajäkälän levinneisyys ulottuu koko maahan, mutta sen levinneisyyden painopiste on idässä. Pohjois-Savossa laji esiintyy tyypillisesti esimerkiksi vanhoilla luonnontilaisilla rämeillä. Laji elää vanhojen elävien ja keloutuneiden havupuiden oksilla ja paikoin myös lehtipuiden oksilla ja rungoilla.

Jauhehankajäkälä on silmälläpidettävä laji ja lisäksi kansainvälinen vastuulaji, jonka perusteella Suomella on vastuu tämän pohjoisen alkuperäislajin säilyttämisestä. Lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Jauhehankajäkälää uhkaa vanhapuustoisten metsien ja soiden häviäminen.

Julkaistu 26.2.2015 klo 9.28, päivitetty 15.4.2015 klo 15.15
Julkaistu 30.6.2016 klo 15.51, päivitetty 5.4.2019 klo 14.40