Lajit

AJANKOHTAISTA

Lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointien pohjalta laadittu SYKEn Policy Brief on julkaistu.

Suomen biodiversitteettityöryhmä on hyväksynyt Suomen 6. maaraportin luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja raportoinut Biodiversiteettisopimuksen sihteeristölle.

Suomen lajiston uusi uhanalaisuusarviointi on julkaistu. (Jos linkin takana oleva tiedosto ei aukea, tallenna julkaisu koneellesi ja avaa sieltä Adobe Reader -ohjelmalla.)

Tietoa haitallisista vieraslajeista löydät vieraslajiportaalista. Ymparisto.fi -verkkosivustosta on vieraslajisivut poistettu.

Lajien suojelun yksi tavoite on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat ja levinneisyysalueet. Suomen noin 45 000 eliölajista noin 21 400 tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Niistä joka kymmenes on uhanalainen vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan.

Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan rauhoittaa tai se voidaan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi.

Manner-Suomessa harvinainen valkotarhakotilo (Cepaea hortensis) on yleinen laji Ahvenanmaalla. Lajin väritys vaihtelee raidallisesta yksiväriseen. Kuva Ulla-Maija Liukko
Manner-Suomessa harvinainen valkotarhakotilo (Cepaea hortensis) on yleinen laji Ahvenanmaalla. Lajin väritys vaihtelee raidallisesta yksiväriseen. © Kuva: Ulla-Maija Liukko

Euroopan yhteisöllä on lajisuojelua koskevat säännökset eli lintudirektiivi ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskeva ns. luontodirektiivi. Ne edellyttävät, että lajeja ja niiden elinympäristöjä suojellaan ja niiden metsästämistä ja muuta hyödyntämistä säädellään.

Ympäristöhallinnon on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.

Suomen ympäristökeskus kerää ja arvioi tietoja eliölajistossa tapahtuvista muutoksista ELY-keskusten, Metsähallituksen, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä luontojärjestöjen kanssa.

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Lajit - Pirkanmaa

Lajit – Pirkanmaa

Pirkanmaa sijoittuu kolmen metsäkasvillisuusvyöhykkeen risteyskohtaan. Alueen luonnonoloissa kohtaavat eteläboreaalisen Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon, eteläboreaalisen Järvi- Suomen sekä keskiboreaalisen Pohjanmaan -vyöhykkeen piirteet. Maakuntaa luonnehtivat runsaat metsäalueet. Metsät muodostavatkin merkittävän elinympäristön maakunnan uhanalaiselle eliölajistolle. Metsien lisäksi suuri osa uhanalaisesta eliölajistosta esiintyy perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä.  Pirkanmaan kaakkoisosissa sijaitseva Hämeen lehtokeskus ja alueen lukuisat järvet tuovat oman lisänsä luonnon monimuotoisuuteen.

Tummaverkkoperhosen suojelu etenee yhteistyöllä

Koko Pohjois-Euroopassa harvinaisen ja uhanalaisen tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina) esiintymiä tunnetaan Suomessa nykyään ainoastaan Pirkanmaalla Tampereen Teiskossa, Kangasalla ja Orivedellä sekä Pohjanmaalla Kristiinankaupungissa. Viime vuosikymmeninä laji on taantunut voimakkaasti maataloudessa tapahtuneiden muutoksen vuoksi. Maaseudun rakennemuutoksen jälkeen perhosen asuttamat kosteat ja rehevät niityt ja pellot on suurelta osin hylätty, joten niitä uhkaa kasvillisuuden umpeenkasvu. Tummaverkkoperhonen hyödyntää Suomen oloissa yhtä ainoaa isäntäkasvilajia, lehtovirmajuurta, jota toukat käyttävät ravintokasvinaan. Tummaverkkoperhosen säilymisen kannalta on ongelmallista, että sille sopivat elinympäristöt ovat harvassa ja eristyksissä toisistaan. Jos yhden alueen kanta kuolee sukupuuttoon, eivät sen alueen niityt tule uudelleen asutetuksi.

Tummaverkkoperhonen on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu ja se on luokiteltu erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Tummaverkkoperhosen esiintymäalueille on Pirkanmaalla tehty erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksiä. Lisäksi perhosen asuttamien niittyjen pitäminen avoimena erillisillä niittyjen hoitotoimenpiteillä on tärkeä suojelumenetelmä. Vastuu suojelusta on Pirkanmaan ELY-keskuksella, mutta lajin suojelussa on tehty yhteistyötä eri viranomaisten , hyönteisharrastajien ja maanomistajien kesken. Elinympäristöjen hoidolla on päästy Pirkanmaalla kannustaviin tuloksiin, sillä lajin kantojen on havaittu olevan selvästi runsaampia hoidetuilla kuin hoitamattomilla perhosniityillä.

Taantuneelle palosirkalle laadittu suojelusuunnitelma

Palosirkka (Psophus stridulus) on suuri, kuivien paahteisten hiekkamaiden ja harjujen uhanalainen heinäsirkkalaji, jonka jonka levinneisyysalue on aiemmin ulottunut Etelä- ja Keski-Suomesta Oulun korkeudelle saakka. Laji on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä elinympäristöjen vähenemisen vuoksi ja taantumiskehitys jatkuu edelleen. Nykyisin maan vahvin palosirkkapopulaatio sijaitsee Satakunnassa Säkylänharjulla, mutta lajilla on esiintymiä myös Pirkanmaalla Nokialla, Uudellamaalla Lohjassa ja Raaseporissa, Pohjois-Karjalassa Liperissä, Varsinais-Suomessa, Kaakkois-Suomessa, Hämeessä ja Etelä-Savossa. Pirkanmaalla palosirkan nykyesiintymä on turvattu hävittävien ja heikentävien maankäyttömuotojen ulkopuolelle luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisella rajauspäätöksellä mutta sen lisäksi on tehty myös aktiivisia hoitotoimenpiteitä kuten puuston ja pensaikon raivauksia lajin esiintymien säilyttämiseksi. Pirkanmaan ELY-keskus koordinoi hanketta, jossa koottiin tietoa vaarantuneen palosirkan nykylevinneisyydestä ja -tilasta ja laaditt

iin lajille suojelusuunnitelma sekä ohjeistus hoitotoimenpiteiden suorittamiseen.

Lisätietoja:

Harapurosammalen ainoa kasvupaikka Suomessa Pirkanmaalla

Äärimmäisen uhanalaisen harapurosammalen (Hygrohypnum montanum) toistaiseksi ainoa tunnettu kasvupaikka Suomessa löydettiin Pirkanmaan Vesilahdelta vuonna 2009. Lajilla on Keski-Ruotsissa muutama kasvupaikka ja Etelä-Norjassa enemmän esiintymiä.  Vesilahdella laji kasvaa lähes avoimessa louhikossa lohkareiden kivipinnoilla purouoman varrella. Lajin uhkatekijöitä ovat satunnaistekijät kuten maankaivu,  vesirakentaminen, ojitukset ja metsän uudistamis -ja hoitotoimet. Harapurosammal on erityisesti suojeltu ja kiireellisesti suojeltava laji.

Liito-oravan ja viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja turvaa luontodirektiivi

Luontodirektiviin IV (a)-liitteen tiukasti suojelluista lajeista etenkin liito-orava (Pteromys volans) ja viitasammakko (Rana arvalis) ovat Pirkanmaalla yleisiä.  Lajit nousevatkin esiin erilaisten ympäristöä muuttavien ja muokkaavien hankkeiden ja toimenpiteiden kuten metsätaloustoimenpiteiden ja ruoppausten yhteydessä. Uhanalaiselle liito-oravalle soveltuvien metsien pinta-ala on valtakunnallisesti pienentynyt ja kannan arvioidaan yhä kutistuvan tulevaisuudessa. Myös viitasammakkoa uhkaa lajille sopivien elinympäristöjen häviäminen, vaikka laji onkin luokiteltu elinvoimaiseksi Suomessa. Lajeille soveltuvia elinympäristöä on Pirkanmaalla runsaasti ja lajien esiintyminen hanke- ja toimenpidealueilla tuleekin varmistaa riittävin selvityksin, sillä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisesti hävittää. Luonnonsuojelulain 72 §:n mukaisia liito-oravailmoituksia tulee Pirkanmaan ELY-keskukseen vuosittain noin kuusikymmentä ja Pirkanmaan ELY-keskus tekee päätöksen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainnin ja sallitun metsänkäsittelyn määrittämisestä.

Lisätietoja:

Julkaistu 11.6.2015 klo 13.22, päivitetty 11.6.2015 klo 13.22
Julkaistu 30.6.2016 klo 15.51, päivitetty 5.4.2019 klo 14.40