Lajit

AJANKOHTAISTA

Lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointien pohjalta laadittu SYKEn Policy Brief on julkaistu.

Suomen biodiversitteettityöryhmä on hyväksynyt Suomen 6. maaraportin luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja raportoinut Biodiversiteettisopimuksen sihteeristölle.

Suomen lajiston uusi uhanalaisuusarviointi on julkaistu. (Jos linkin takana oleva tiedosto ei aukea, tallenna julkaisu koneellesi ja avaa sieltä Adobe Reader -ohjelmalla.)

Tietoa haitallisista vieraslajeista löydät vieraslajiportaalista. Ymparisto.fi -verkkosivustosta on vieraslajisivut poistettu.

Lajien suojelun yksi tavoite on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat ja levinneisyysalueet. Suomen noin 45 000 eliölajista noin 21 400 tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Niistä joka kymmenes on uhanalainen vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan.

Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan rauhoittaa tai se voidaan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi.

Manner-Suomessa harvinainen valkotarhakotilo (Cepaea hortensis) on yleinen laji Ahvenanmaalla. Lajin väritys vaihtelee raidallisesta yksiväriseen. Kuva Ulla-Maija Liukko
Manner-Suomessa harvinainen valkotarhakotilo (Cepaea hortensis) on yleinen laji Ahvenanmaalla. Lajin väritys vaihtelee raidallisesta yksiväriseen. © Kuva: Ulla-Maija Liukko

Euroopan yhteisöllä on lajisuojelua koskevat säännökset eli lintudirektiivi ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskeva ns. luontodirektiivi. Ne edellyttävät, että lajeja ja niiden elinympäristöjä suojellaan ja niiden metsästämistä ja muuta hyödyntämistä säädellään.

Ympäristöhallinnon on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.

Suomen ympäristökeskus kerää ja arvioi tietoja eliölajistossa tapahtuvista muutoksista ELY-keskusten, Metsähallituksen, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä luontojärjestöjen kanssa.

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Lajit - Häme

 

Luonnonsuojelulain yhtenä tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Sen mukaisesti luonnonsuojelussa tähdätään luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen.

Hämeessä muutamia uhanalaisia nisäkäslajeja

Liito-orava. - Kuva: Petri Uronen

Uhanalaisia nisäkäslajeja ei ole monta. Tammihiirestä on vanhoja havaintoja Päijät-Hämeen itäosasta. Joitakin susia  liikkuu Hämeen alueella ja ahmasta ja ripsisiipasta on muutamia havaintoja. Runsain ja eniten julkisuudessa esillä ollut laji on kuitenkin liito-orava. Sitä löytynee kaikista Hämeen kunnista vaikka kaikki lajin elinalueet eivät olekaan tiedossa. Liito-oravaa suojellaan rajaamalla lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Joitakin liito-orava-alueita on rauhoitettu METSO-ohjelman alueina (Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma).

Valkoselkätikka uhanalaisin lintulaji

Uhanalaisin Hämeen lintulajeista on valkoselkätikka, jonka pesintäaluetta on lähinnä Päijät-Hämeen itäosa. Yhtä uhanalaisia ovat myös peltosirkku ja viiriäinen. Muita uhanalaisia lintulajeja ovat esimerkiksi liejukana ja selkälokki. Vuoden 2010 arvioinnissa uhanalaisiksi luokiteltiin monia aikaisemmin varsin yleisiä lajeja. Niistä monet ovat vesistöjen ja kosteikkojen lintuja, mm. jouhisorsa, heinätavi, punasotka, tukkasotka ja mustakurkku-uikku. Maaelinympäristöjen lajeja ovat hiirihaukka, keltavästäräkki, kivitasku, mehiläishaukka ja tornipöllö.

Hämeenkylmänkukka, kangasvuokko ja alppivuokko Hämeessä

Hämeenkylmänkukka. - Kuva: Pirjo Orava

Hämeenkylmänkukka on erittäin uhanalainen, rauhoitettu laji, jonka lähes kaikki Suomessa nykyisin tunnetut kasvupaikat sijaitsevat Kanta-Hämeessä. Hämeenkylmänkukka on alkuperältään arokasvi, joka viihtyy valoisilla harju- ja moreenirinteillä sekä harjukankailla ja mielellään paikoilla, joissa maanpinta on rikkoutunut. Esiintymiä on yhteensä vajaa 300, joista noin kolmannes sijaitsee Natura-alueilla.

Eniten esiintymiä on Hämeenlinnassa, Hattulassa ja Janakkalassa. Läntisimmät ja eteläisimmät esiintymät sijaitsevat Lopella ja itäisimmät Hämeenlinnan Lammilla ja Tuuloksessa, missä tavataan myös kangasvuokkoa sekä kangasvuokon ja hämeenkylmänkukan risteymää. Pohjoisimmat esiintymät sijaitsevat Hämeenlinnan Hauholla.

Kylmänkukan kanta on pienentynyt kymmenen viime vuoden aikana. Suurimmat uhat ovat kasvupaikkojen umpeutuminen sekä kasvien luvaton siirto puutarhoihin. Viime vuosina kylmänkukan suojelua on tehostettu, sillä esiintymille on laadittu hoitosuunnitelmia ja kantaa on elvytetty hoitotoimin. Kasvupaikoilla on mm. harvennettu tiheätä puustoa ja pensastoa sekä poistettu liiallista sammalkerrosta. Lisäksi joitakin kohteita on kulotettu kevyesti.

Kangasvuokko. - Kuva: Teppo Häyhä

Kangasvuokko on uhanalainen harjukasvi, joka viihtyy hiekkaisilla ja soraisilla mäntykankailla ja harjujen paisterinteillä. Esiintymisalueen ydinalueet Hämeessä ovat Salpausselän itäiset osat ja niihin liittyvät pitkittäisharjut. Kangasvuokko on runsain Kaakkois-Suomessa. Laji on taantunut voimakkaasti. Levinneisyyden länsiraja kulkee nykyisin Hämeenlinnan Hauhon ja Janakkalan kautta Hausjärvelle.

Kangasvuokolla on Hämeessä hieman yli 300 esiintymää. Eniten kangasvuokkoa tavataan Heinolassa, Asikkalassa ja Nastolassa. Lajin säilymisen uhkatekijät ovat pitkälti samat kuin hämeenkylmänkukallakin. Kangasvuokonkin suojelua tehostetaan Hämeessä, sillä Päijät-Hämeen kunnissa kangasvuokko otettiin säännöllisesti seurattavaksi lajiksi. Ensimmäinen seuranta ja nykytilan selvitys tehtiin vuosina 2008-2010, jolloin löytyi runsaasti uusia esiintymiä.

Hämeenkylmänkukan lisäksi Hämeen toinen erikoisuus on alppivuokko, jonka esiintymät sijaitsevat suppealla alueella Päijät-Hämeen Asikkalassa. Esiintymiä on noin 90. Aiemmin alppivuokkoa arveltiin ihmisen kylvämäksi, mutta hajallaan ja vaikeakulkuisissa harjumaastoissa sijaitsevat laajat esiintymät puoltavat näkemystä lajin päätymisestä Suomeen jo kauan sitten, mahdollisesti heti jääkauden jälkeen.

Uhanalaisista kasveista huomattava osa on kulttuuriympäristöjen lajeja

Hirvenkello. - Kuva: Marko
Riikonen

Monet uhanalaiset kasvit viihtyvät ihmisasutuksen liepeillä, esimerkiksi perinteisesti laidunnetuilla karjalaitumilla, pientareilla, pihakedoilla ja muilla ihmisen muokkaamilla kasvupaikoilla.

Hämeen uhanalaisin kasvilaji on idänmasmalo, jota on löydetty muutama esiintymä Päijä-Hämeestä. Uhanalaisia kulttuuriympäristöjen lajeja Hämeessä ovat mm. idänverijuuri, ketonukki, idänkurho, keltakynsimö, vanakeltto, ketokatkero, peltorusojuuri, etelänhoikkaängelmä, hirvenkello, ahokirkiruoho, keltamatara, ketoraunikki ja ketoneilikka

 

 

Selvitys kuntien toimista ja resursseista vieraslajien torjunnassa Hämeen ELY-keskuksen toimialueella

Marraskuussa 2017 toteutettiin Hämeen ELY-keskuksen toimialueen kunnille vieraslajien torjuntaa koskeva kysely. Sen avulla kartoitettiin alueen kuntien toimia ja resursseja haitallisten vieraslajien torjunnan suhteen. Tavoitteena oli saada tilanteesta kokonaiskuva, minkä pohjalta voidaan suunnitella tarvittavia jatkotoimia. Vieraslajien torjunnassa painotettiin jättiputkea, muitakaan vieraslajeja silti unohtamatta.

Jättiputkikasvustoa metsässä Miia Korhonen Luontoturva_fi
Jättiputkikasvustoa metsässä © Kuva: Miia Korhonen, Luontoturva.fi
 
 
Julkaistu 1.4.2015 klo 17.27, päivitetty 2.5.2018 klo 15.32
Julkaistu 30.6.2016 klo 15.51, päivitetty 5.4.2019 klo 14.40