Uhanalaisuuden muutokset

Eri uhanalaisuusarviointien tulosten vertailu ei ole yksiselitteistä, koska arviointien kattavuus on erilainen, lajiston tuntemus on parantunut ja kriteerien soveltamisohjeita on viimeisen kymmenen vuoden aikana edelleen kehitetty ja muutettu.

Eroja arviointien kattavuuden välillä kuvaa parhaiten hävinneiden (RE), uhanalaisten (CR, EN, VU), silmälläpidettävien (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien lukumäärät. Edellisessä arvioinnissa näiden luokkien lajimäärä oli yhteensä 20 884 ja tässä arvioinnissa 20 626. Hieman aiempaa vähemmän lajeja on näin ollen nyt voitu arvioida riittävin tiedoin. 

Uhanalaisten lajien määrä kasvoi vuoden 2010 arviointiin verrattuna 420 lajilla, uhanalaisuusaste nousi 10,5 prosentista 11,9 prosenttiin. 

Kokonaan Punaiselta listalta poistettiin 600 lajia, joista noin puolet poistettiin edellisen arvioinnin jälkeen kertyneen uuden tiedon perusteella. Aidosti tilanteen on tulkittu parantuneen noin 180 lajilla. Muita erilaisia syitä Punaiselta listalta poistamiseen johtaneeseen luokan muuttamiseen on yli sadalla lajilla. Poistetuista lajeista lähes 400 eli yli puolet on lajeja, jotka edellisessä arvioinnissa luokiteltiin silmälläpidettäviksi (NT), mutta nyt elinvoimaisiksi (LC).

Uhanalaisuuden kehityssuuntia voidaan tarkastella nyt entistä paremmin, kun kolmas IUCN:n kriteereihin perustuva arviointi on valmistunut. Tilanteen arvioitiin aidosti parantuneen 267 lajilla ja heikentyneen 461 lajilla. Aitoja muutoksia tarkasteltaessa huomioitiin lajin luokan muuttuminen parempaan tai huonompaan suuntaan.

Aidot muutokset elinympäristöittäin

Aitojen luokkamuutosten perusteella voidaan arvioida lajiston tilan kehityssuuntia eri elinympäristöissä. Metsät ja perinneympäristöt sekä muut ihmisen luomat elinympäristöt ovat Suomessa monilajisimpia ja arvioinnin yhteydessä niiden lajistossa kirjattiin myös suurin määrä aitoja luokkamuutoksia. 

Aidot muutokset metsälajistossa 

Ensisijaisesti metsissä elävässä lajistossa myönteistä kehitystä on tapahtunut 115 lajilla, joista hieman yli puolet on perhosia. Ne ovat pääasiassa eteläisiä ja lounaisia lehtimetsien jalopuihin sitoutuneita lajeja, joiden esiintyminen Suomessa on aiemmin ollut varsin rajoittunutta. On ilmeistä, että ilmaston lämpeneminen on keskeinen tekijä niiden yleistymisen syynä. Myös kovakuoriaisissa on useita vastaavia lajeja. Lisäksi kahdeksassa muussa metsien eliöryhmässä on tapahtunut yksittäisten lajien myönteistä kehitystä. 

Samaan aikaan 142 ensisijaisesti metsissä elävän lajin tilanne on merkittävästi heikentynyt. Suurin osa näistä on jäkäliä, perhosia ja kovakuoriaisia.

Metsissä esiintyvien lajien uhanalaisuudessa tapahtuneet aidot muutokset
Kuva 1. Ensisijaisesti metsissä elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

 

Aidot muutokset perinneympäristöjen ja muiden ihmisen muuttamien elinympäristöjen lajistossa

Perinneympäristöjen ja muiden ihmisen muuttamien elinympäristöjen lajeista kaikkiaan 101 lajin tilanne on parantunut. Ilmaston lämpenemisen vaikutus näkyy eteläisten lajien runsastumisena. Sen lisäksi myös lajistollisesti arvokkaiden perinneympäristöjen hoidon tehostumisella arvioidaan olevan vaikutusta.

Huonompaan suuntaan tilanne on kehittynyt 115 lajilla. Myös näistä suurin osa on perhosia ja kovakuoriaisia. Taantuneiden lajien elinympäristöt ovat pääosin niittyjä ja uuselinympäristöjä, vähäisessä määrin myös puistoja. Avoimien perinneympäristöjen lajit eivät säily elinympäristöjen ja kasvupaikkojen heinittyessä ja vesakoituessa.

PK2019_aidot muutokset perinneympäristöissä
Kuva 2. Ensisijaisesti perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

 

Aidot muutokset vesielinympäristöissä elävässä lajistossa

Vesielinympäristöissä on todettu kahdeksan myönteistä aitoa muutosta ja 34 kielteistä. Suurin osa vesilajien kielteisistä muutoksista on tapahtunut kovakuoriaisissa. Taantumisen syyt eivät kuitenkaan ole kaikilta osin tiedossa ja vaikuttavia tekijöitä on todennäköisesti useita. Uhkatekijänä yleisin on järviin ja lampiin kohdistuvat kemialliset haittavaikutukset, jotka aiheuttavat kovakuoriaisille sopivien matalien rantojen rehevöitymistä, vesi- ja rantakasvillisuuden muutoksia sekä pH:n ja muiden veden ominaisuuksien muutoksia. Muutokset ovat olleet kielteisiä myös muissa vesiin ja kosteikoihin sidoksissa olevissa eliöryhmissä, etenkin kaloissa ja linnuissa.

PK_Aidot muutokset vesielinympäristöissä
Kuva 3. Ensisijaisesti vesielinympäristöissä elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

 

Aidot muutokset suolajistossa

Suoelinympäristöjen lajistossa on tapahtunut kahdeksan myönteistä ja 39 kielteistä aitoa muutosta. Suurin osa kielteisistä muutoksista on tapahtunut soiden perhosilla, joita uhkaa lähinnä ojitus ja turpeenotto. Aiemmin tehtyjen ojitusten soita kuivattava vaikutus jatkuu edelleen.

PK2019_Aidot muutokset soilla
Kuva 4. Ensisijaisesti soilla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

 

Aidot muutokset rannoilla elävässä lajistossa

Rantaelinympäristöjen lajeissa on tapahtunut 32 myönteistä muutosta ja 52 kielteistä muutosta. Eniten myönteisesti kehittyneitä lajeja on perhosissa ja kovakuoriaisissa, eli samoissa ryhmissä kuin kielteisestikin kehittyneitä. Rantalajien elpymisessä on epäilemättä osin kyse ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta, mutta myös rantaniittyjen hoidon tehostumisella on ollut merkitystä lajien populaatioilla. Avoimien alueiden sulkeutuminen on kuitenkin yleinen uhka Itämeren niitty- tai hiekkarannoilla elävälle perhoslajistolle. Rantojen umpeenkasvu on vaikuttanut myös monien putkilokasvien taantumiseen.

PK2019_Aidot muutokset rannoilla
Kuva 5. Ensisijaisesti rannoilla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

 

Aidot muutokset tunturipaljakoilla elävässä lajistossa

Tunturipaljakan lajistossa on todettu lähes yksinomaan kielteisiä muutoksia. Myönteisiä muutoksia on tunnistettu kaksi, kielteisiä 57. Tunturipaljakoilla on tapahtunut paljon aitoja kielteisiä muutoksia etenkin perhosissa, putkilokasveissa ja jäkälissä. Perhosten merkittävimpänä taantumisen syynä ja uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Myös tunturikasvien tilanne paljakka-alueilla on heikkenemässä ilmaston lämpenemisen vuoksi. Tunturipaljakan jäkälillä ja linnuilla kaikki tunnistetut aidot muutokset ovat kielteisiä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset yksittäisiin lajeihin tunnetaan edelleen varsin heikosti. Todennäköisesti ilmastonmuutos vaikuttaa tunturipaljakan lajistoon voimakkaammin kuin mitä tämän uhanalaisuusarvioinnin tuloksista ilmenee.

PK2019_Aidot muutokset tunturipaljakalla
Kuva 6. Ensisijaisesti tunturipaljakalla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

 

Aidot muutokset kalliolajistossa

Kallioelinympäristöjen lajistossa on todettu 22 kielteistä aitoa muutosta ja vain yksi myönteinen. Eniten muutoksia on tapahtunut jäkälillä, joilla kaikki muutokset ovat kielteisiä. Jäkälillä sekä taantumisen syitä että uhkatekijöitä on useita, muun muassa rakentaminen, maaston kuluminen, kemialliset haittavaikutukset sekä metsien uudistamis- ja hoitotoimet.

PK2019_Aidot muutokset kallioilla
Kuva 7.Ensisijaisesti kallioilla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

Lähde

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A., Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.

Julkaistu 7.3.2019 klo 14.08, päivitetty 5.11.2019 klo 9.48