Uhanalaisista lajeista elinympäristöittäin ja metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin

Uhanalaisuus elinympäristöittäin

Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin 2019 mukaan suurin osa uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä (31,2 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (24,4 %). Niin tunturipaljakoiden, kallioiden ja kivikoiden kuin rantojenkin lajistosta uhanalaisia on noin 10 %. Vesiympäristöissä ja soilla uhanalaisia lajeja on pienempi osuus lajistosta.

Hävinneiden lajien osuus on huomattavan korkea perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä, peräti 39,4 % kaikista hävinneistä lajeista. Ensisijaisesti perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä elää viidennes kaikista arvioiduista lajeista.

 

PK2019_uhanalaiset elinympäristöittäin
Kuva 1. Uhanalaisten lajien (CR, EN, VU) jakautuminen ensisijaisen elinympäristön mukaisesti.

Punaisen listan lajien, joihin kuuluvat uhanalaisten ja hävinneiden lisäksi myös silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut lajit, ensisijaisten elinympäristöjen osuudet ovat pääosin melko samankaltaiset kuin uhanalaisilla lajeilla.

 
PK2019_Punaisen listan lajien jakautuminen elinympäristön mukaisesti
Kuva 2. Punaisen listan lajien (RE, CR, EN, VU, NT, DD) jakautuminen ensisijaisen elinympäristön mukaisesti

 

Ensisijaisten elinympäristöjen lisäksi suurella osalla lajeista on myös yksi tai useampi toissijainen elinympäristö. Laji saattaa elää eri elinympäristöissä eri vaiheissa elinkiertoaan tai sopivia elinpaikkoja löytyy eri elinympäristöistä. Esimerkiksi osa ensisijaisesti metsissä elävistä lajeista voi elää myös puistoissa ja puutarhoissa.

Metsät ovat pääelinympäristöistä tärkein myös uhanalaisten lajien toissijaisena elinympäristönä. Ne ovat yhtenä elinympäristönä lähes puolelle uhanalaisista (43 %) ja yli kolmasosalle kaikista Punaisen listan lajiesta (38 %). Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt ovat yhtenä elinympäristönä lähes yhtä tärkeitä uhanalaisille lajeille (37 %) ja kaikille Punaisen listan lajeille (29 %).

Taulukko: Punaisen listan lajien määrät luokittain ja elinympäristöittäin

Uhanalaisuus metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin

Uhanalaisten ja muiden Punaisen listan lajien esiintyminen painottuu Etelä-Suomeen. Erot lajimäärissä vyöhykkeiden välillä ovat selitettävissä sekä maankäyttöhistorian että maantieteellisten syiden kautta. Etelä-Suomessa lajiston uhanalaistumiskehitykseen ovat vaikuttaneet erilaiset pitkään jatkuneet ja korkeat elinympäristöihin kohdistuneet käyttöpaineet. Samasta syystä myös suojelualueet ovat eteläisimmässä Suomessa enimmäkseen pieniä ja usein toisistaan eristyneitä, mikä edelleen vaikuttaa lajiston köyhtymiseen myös suojelluilla alueilla. Lähes kaikissa eliöryhmissä lajistollinen monimuotoisuus vähenee etelästä pohjoiseen siirryttäessä.

PK_2019_määrät metsäkasvillisuusvyöhykkeiden osa-alueilla
Kuva 3. Uhanalaisten, silmälläpidettävien, puutteellisesti tunnettujen ja hävinneiden lajien määrät metsäkasvillisuusvyöhykkeiden osa-alueilla.
Julkaistu 7.3.2019 klo 14.04, päivitetty 5.11.2019 klo 10.42