Ruijanesikko-ryhmään kuuluvat pohjansorsimo ja rönsysorsimo ovat luonnonsuojelulain mukaan erityisesti suojeltavia lajeja. Vuonna 2010 rönsysorsimo on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja pohjansorsimo erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Pohjansorsimokasvusto Tornio-
joen Hietaniemen suvannossa.
© Juha Markkola.
Pohjansorsimo (Arctophila fulva var. pendulina) kasvaa vesirajassa tai matalassa vedessä jokien ja merien rannoilla, lahtien perukoissa ja jokisuissa lieju-, hiekka ja mutapohjalla. Suomessa pohjansorsimoa tavataan ainoastaan Liminganlahdella Pohjois-Pohjanmaalla ja Tornionjoen alueella Peräpohjolassa.
Rönsysorsimoa tavattiin vuoden 2003 jälkeen vain Hailuodon Isomatalalla. Sittemmin rönsysorsimo on runsastunut ja levittäytynyt voimakkaasti laidunnuksen ansiosta. Vuonna 2015 Isomatalan pääesiintymä oli niukentunut vuoteen 2013 verrattuna, mutta se oli edelleen paljon runsaampi kuin vuonna 2007.
Karjan laidunnuksen vähenemisen takia rönsysorsimolaikkuja jäi muun kasvillisuuden alle. On myös mahdollista, että sulkivat merihanhet söivät Isomatalalla rönsysorsimoa enemmän kuin kilpailevia lajeja. Hailuodon Tömpän vuonna 2013 uudelleen löydetty esiintymä oli kuitenkin nytkin runsastunut.
Oulun yliopiston tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa varmistui, että Perämeren rönsysorsimo on Jäämeren populaatiosta maantieteellisesti ja geneettisesti erilaistunut relikti, joka tulee luokitella omaksi evolutiivisesti merkitseväksi yksikökseen (evolutionary significant unit, ESU). Hailuodon rönsysorsimoesiintymä on siis vieläkin arvokkaampi kuin aikaisemmin on arvioitu. ESCAPE-projektissa rönsysorsimoa istutettiin 5 paikkaan Hailuodon ulkopuolelle Iin Krunneilta Siikajoelle.
Pohjansorsimo: Esiintymien tila 2016 - hoito ja seuranta
Vuonna 2016 inventoitiin Liminganlahdella kaikki edellisinä vuosina löytyneet pohjansorsimokasvustot ja niiden lähistö. Kasvustoja hoidettiin kitkemällä, niittämällä ympäristöä, paikoin kääntämällä maata lapiolla ja kuokalla edellisten vuosien menetelmillä ym.. Useimpien kasvustojen ympäristö muokattiin laajalti koneellisesti heinäkuun lopussa telaketjujyrsinkalustolla. Tämä tapahtui kuukauden aikaisemmin kuin viime vuonna, mutta lämpösummat olivat vuonna 2016 paljon edellistä vuotta edellä.
Vuoden 2015 laikuista todennäköisesti yksikään ei ollut hävinnyt talven 2015-16 jäitten jyräyksestä huolimatta, mutta kolme oli kasvanut yhteen suurimman kasvuston kanssa ja 5 uutta pientä syntynyt. Kaikkiaan vuosina 2012-2016 on ollut tiedossa 9, 12, 19, 19 (17) ja 21 (19) kasvustoa (suluissa yhteen kasvaneet vähennetty).
Kasvustojen pinta-ala laajeni vuodesta 2012 tähän vuoteen sarjassa 5,7 m2 – 48,0 m2 – 134 m2 – 237 m2 – 311 m2 ja versomäärä kasvoi samaan aikaan 485 – 3400 – 12000 – 13500 – 16500.
Tänä kesänä löytyi 54-kertaisesti pohjansorsimon kasvustoja ja 34-kertaisesti versoja vuoteen 2012 verrattuna. Tulokset ovat hyviä, mutta kasvin tilanne ei ole turvattu, ennen kuin Temmesjoen suiston luonnontilaa saadaan palautetuksi niin, että vettä ja pohjansorsimon tarvitsemia liikkuvia sedimenttejä saadaan suiston haaroihin eikä kaikki aines enää kulkeudu pääuomaa suoraan Liminganlahteen. Suiston ennallistamisen suunnittelu valmistui keväällä 2016, rahoitus ensimmäiseen kiireellisimpään osaan on saatu, ja työt alkavat loppusyksyllä 2016.
Pohjansorsimoa istutettiin Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa tuotetulla aineistolla Temmesjokea luonnontilaisempaan Lumijoen suistoon kolmeen kohtaan ja Temmesjoen lounaispuolelle yhteen kohtaan. Yksi Lumijoelle istutettu parijonollinen potteja oli menestynyt hyvin laajentuen avovesivyöhykkeessä 5,5 m2:iin, mutta pysynyt suppeana ja pienenä rantaluikkavyöhykkeen puolella.
Temmesjoen pääuoman rantaan 22.6.2015 istutetusta 30 juurakosta vain 12 säilyi 24. elokuuta 2015 asti, mutta näistä 10 oli talvehtinut ja kasvoi 25.7.2016 paikalla.
Kaikki seuranta- ja hoito-ohjelman työt tehtiin Liminganlahdella. Tornionjoen suomalaisessa pääesiintymässä ei inventoitu tai tehty hoitotoimia tänä vuonnakaan, vaikka ne on suunniteltu jo vuonna 2013.
Rönsysorsimo: Esiintymien tila 2016 - hoito ja seuranta
Rönsysorsimoa Hailuodon
Isomatalalla © Juha Markkola
Elokuun 2016 loppuun mennessä Hailuodon Isomatalan kaakkoisrannan rönsysorsimoesiintymä, joka on Itämeren ympäristön erilaistuneen kannan tärkein, oli kasvanut rajusti edellisestä vuodesta: kasvustot ulkomitoiltaan peräti 130 prosenttia ja kasvi täytenä peittävyytenä 80 prosenttia. Kasvustoja on nyt tiedossa 34 aaria, laajemmin kuin pitkiin aikoihin, vaikka Isomatalan etelä- ja lounaisrantaa ei ehditty inventoida. Voimakas kasvu johtui viime loppukevään ja alkukesän jatkuvista korkeista vesisitä, jotka estivät levittäytymistä ja toisaalta tämän kesän hyvistä olosuhteista, joiden ansiosta kasvustot laajenivat ja uusia syntyi.
Tömpänniityn pieni esiintymä puolestaan hupeni huolestuttavasti: laikkujen määrä väheni 23 prosenttia, kasvustot 63 prosenttia, täyspeittävyys jopa 75 %. Tämä johtui pienten suolamalaikkujen umpeenkasvusta, kun laidunnuspaine on ollut heikko karjan viihtyessä Isomatalalla. Tömpän isolla suolamalaikulla istutuslinjojen laikut olivat sen sijaan hiukan kasvaneet. Pikku suolamaiden rönsysorsimon tilanne on niin huono, että laikkuja pitäisi hoitaa kuokkimalla mieluusti jo tänä syksynä tai viimeistään ensi vuonna kevätkesällä.
Pohjansorsimo ja rönsysorsimo: esiintymien tila 2015 - hoito ja seuranta
Vuonna 2015 inventoitiin Liminganlahdella kaikki edellisinä vuosina löytyneet pohjansorsimokasvustot ja niiden välit. Kasvustoja hoidettiin kitkemällä, niittämällä ympäristöä, kantamalla luoko maan puolelle ja paikoin kääntämällä maata lapiolla ja kuokalla edellisten vuosien menetelmillä. Lähes kaikkien kasvustojen ympäristöä muokattiin myös koneellisesti.
Ensimmäisten kesän 2013 hoitojen jälkeen kasvustojen pinta-ala oli 7-kertaistunut ja versomäärä 7,7-
kertaistunut. Syksyllä 2015 oli jo tiedossa 41-kertaisesti pohjansorsimon kasvustoja ja 28-kertaisesti versoja vuoteen 2012 verrattuna. Tulokset ovat lupaavia, mutta tilanne ei ole turvattu, ennen kuin Temmesjoen suiston luonnontilaa saadaan palautetuksi niin, että vettä ja pohjansorsimon tarvitsemia liikkuvia sedimenttejä saadaan suiston haaroihin eikä kaikki aines enää kulkeudu pääuomaa suoraan Liminganlahteen.
Suiston ennallistamisen suunnittelu on edistynyt tänä vuonna. Pohjansorsimoa istutettiin Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa tuotetulla aineistolla Lumijoen suistoon ja Temmesjoen lounaispuolelle.
Rönsysorsimoa tavattiin vuoden 2003 jälkeen vain Hailuodon Isomatalalla. Sittemmin rönsysorsimo on runsastunut ja levittäytynyt voimakkaasti laidunnuksen ansiosta.
Vuonna 2015 Isomatalan pääesiintymä oli niukentunut, mutta se oli edelleen paljon runsaampi kuin vuonna 2007. Karjan laidunnuksen vähenemisen takia rönsysorsimolaikkuja jäi muun kasvillisuuden alle. On myös mahdollista, että sulkivat merihanhet söivät Isomatalalla rönsysorsimoa enemmän kuin kilpailevia lajeja.
Pohjansorsimo ja rönsysorsimo: esiintymien tila 2014 – hoito ja seuranta
Vuonna 2014 inventoitiin Liminganlahdella kaikki edellisenä vuonna löytyneet pohjansorsimokasvustot. Kasvustoja hoidettiin kitkemällä, niittämällä ympäristöä, kantamalla luoko maan puolelle ja kääntämällä maata, kuten edellisenäkin vuonna. Kaikkien Temmesjokea lähellä olevien kasvustojen ympäristö lukuun ottamatta itse pääuoman ainoaa kasvustoa jyrsittiin myös koneellisesti.
Kaikki vuoden 2013 pohjansorsimokasvustot olivat säilyneet kesään 2014. Vuonna 2014 löydettiin peräti 10 uutta pientä kasvustoa, jotka kaikki sijaitsivat ärjepalteissa (meren keräämä ruo`osta ja kaislasta muodostunut roskakasa). Kaikkiaan nyt on tiedossa 19 kasvustoa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 136 m2.
Projektin ensimmäinen tavoite eli tämän äärimmäisen harvinaisen kasvin Liminganlahden populaation pelastaminen akuutista häviämisvaarasta on toteutunut. Silti kasvustoja on vain 3 prosenttia vuosituhannen vaihteen tilanteesta.
Hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin vain tehohengitystä, ennen kuin Temmesjoen suiston luonnontilaa saadaan palautetuksi niin, että vettä ja pohjansorsimon tarvitsemia liikkuvia sedimenttejä saadaan jokisuiston haaroihin, eivätkä ne kaikki kulkeudu Liminganlahteen. Suiston ennallistamisen suunnittelu on alkanut Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.
Pohjansorsimo ja rönsysorsimo: esiintymien tila 2013 – ekologia, suojelu, hoito ja seuranta
Rönsysorsimon pääesiintymisaluetta
Isomatalassa. © Juha Markkola.
Kesällä 2013 inventoitiin pohjan- ja rönsysorsimoiden esiintymisalueita. Liminganlahdelta löydettiin vain 12 pohjansorsimolaikkua, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 48 m2. Rönsysorsimon tilanne Hailuodossa on sen sijaan kohentunut laidunnuksen ansiosta. Hailuodon Isomatalan pääesiintymä on laajentunut vuodesta 2007 lähtien nelin-viisinkertaiseksi ja sitä kasvaa nyt 15 hehtaarin alueella yhteensä 20 aaria. Pieniä uusia laikkuja löytyi lisäksi peräti 760 kappaletta.
Kesällä 2013 pohjansorsimoiden esiintymisalueita hoidettiin mm. niittämällä kasvustoa ja kääntämällä maata sorsimoiden esiintymisalueiden ympäriltä. Pohjansorsimoita on kerätty kasvihuonekasvatukseen Oulun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Sorsimoiden palautus- ja siirtoistutuksilla on pyritty laajentamaan kasvustoja ja näin turvaamaan lajien säilyminen.