Valkoposkihanhien seuranta

Suomen ympäristökeskus, Helsingin kaupunki, Helsingin yliopisto ja BirdLife Suomi seuraavat valkoposkihanhia laskemalla pesivät parit ja poikastuoton kesäisin ja syyskannan syksyisin ennen kuin hanhet muuttavat talvehtimisalueilleen. Seurannalla kerätään perustietoa valkoposkihanhen ekologiasta ja levittäytymisestä Suomessa. Tätä tietoa käytetään mm. lajin aiheuttamien haittojen ennakointiin ja torjuntakeinojen kehittelyyn.

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on sorsalintujen hanhiheimoon kuuluva laji, joka on alkuperältään arktinen pesimälintu. Sen tunnistaa valkoisista poskistaan, harmaasta selästään sekä mustasta rinnastaan. Valkoposkihanhi eroaa helposti riistalintu kanadanhanhesta pienemmän kokonsa ja selvästi vaaleamman värityksensä ansiosta.

Valkoposkihanhi on alun perin arktinen laji, jonka perinteiset pesimäalueet ovat olleet Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Novaja Zemliassa Barentsin merellä. Suomessa perinteisesti keväin-syksyin nähtävät läpimuuttavat valkoposkihanhet ovat Novaja Zemlialla ja Venäjän luoteisosan arktisilla alueilla pesiviä lintuja. Nykyisin valkoposkihanhia pesii myös Itämerellä.

Valkoposkihanhet muodostavat elinikäisen parisiteen. Kuten useimmat muutkin vesilinnut valkoposkihanhet pariutuvat talvehtimisalueillaan. Nuorten lintujen pariutuminen tapahtuu niiden ensimmäisenä tai toisena talvena. Ensipesijät ovat yleensä kolmannen kalenterivuoden lintuja, mutta tuottavimmillaan valkoposkihanhet ovat vasta 5–6 vuoden iässä.

Valkoposkihanhi Itämerellä ja Suomessa

Valkoposkihanhia on esiintynyt Itämerellä jo 1910-luvulla, jolloin alkujaan luonnonvaraiset linnut ryhtyivät käyttämään Gotlannin ja Öölannin niittyjä muutonaikaisina kerääntymis- ja laidunalueinaan. Ensimmäinen pesintä todettiin Gotlannissa vuonna 1971 ja Virossa 1981. Tämän jälkeen kannan kasvu on ollut nopeaa. Kanta on saanut täydennystä talvehtimisalueilla arktista alkuperää olevista linnuista. Tarhakarkulaiset ja istutukset eri puolilla Itämerta ovat edesauttaneet uusien kantojen syntymistä uusilla pesimäalueilla. Suomessa ensimmäinen valkoposkihanhipari pesi Inkoon saaristossa 1980-luvun alussa. Kesällä 1985 tavattiin Turussa pesivänä Skanssenista karannut valkoposkipari ja Helsingissä pesinnät luonnossa alkoivat vuonna 1989.

Itämeren pesimäkanta vuonna 2013 oli 11 000 paria. Näistä 4 500 paria pesi Ruotsissa, 4 000 paria Suomessa, 2 000 paria Tanskassa, 400 Saksassa ja 100 Virossa. Suomen pesimäkanta on kasvanut nopeasti. Vuonna 1995 pesiviä pareja oli 32, 2003 pareja oli 550, vuonna 2007 pareja oli 1900 ja vuonna 2013 valkoposkihanhipareja oli 4 000 ja vuonna 2018 valkoposkihanhipareja oli 7 000.

Suomessa valkoposkihanhi pesii koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Suurimmat keskittymät ovat pääkaupunkiseudun ja Turun saaristossa. Helsingin, Espoon ja Sipoon saaristossa pesi vuosina 2011–2013 keskimäärin 1 300 paria ja Pohjois-Airiston alueella vuonna 2016 510 paria.

Sisämaassa valkoposkihanhi on pesinyt jo useilla suurilla järvillä, kuten Vesijärvellä, Päijänteellä, Oulujärvellä ja Kallavedellä. Lisäksi pesiviä valkoposkia on havaittu myös Iitissä ja Etelä-Karjalassa. Ainoastaan Lahden-Hollolan Vesijärvellä ja Etelä-Päijänteellä on pysyvä populaatio. Vesijärvellä ensimmäinen pari pesi vuonna 2000 ja vuonna 2017 pesivien pareja oli 217. Etelä-Päijänteellä pesiviä pareja oli 19 vuonna 2017. Arktisilla alueilla pääosin pesivä valkoposkihanhi on sopeutunut erinomaisesti Suomen luontoon ja kannankasvu tulee jatkumaan lähivuodet.

Suomessa pesivät valkoposkihanhet saapuvat pesimäalueille hyvissä ajoin huhtikuun puolivälin tienoilla. Hanhet hakeutuvat pesimään luodoille, joilla ne saavat olla rauhassa nisäkäspedoilta. Valkoposkihanhen poikaset kuoriutuvat toukokuun lopun ja heinäkuun alun välisenä aikana. Sekä naaras että koiras osallistuvat poikasten hoitoon alusta alkaen.

Poikaset ja aikuiset linnut käyttävät ravinnokseen vihreää kasvillisuutta, jota valkoposkihanhiperheet laiduntavat merenrantanurmikoilla. Lentokyvyttömille poikasille ja myöhemmin kesällä myös sulkiville aikuisille veden läheisyys on välttämätön turvallisuustae. Keskimääräinen poikuekoko vähintään kuukauden kuluttua kuoriutumisesta oli 2,8 poikasta vuonna 2003 ja 2,7 poikasta vuonna 2002. Vuosina 2006–2019 keskimääräinen poikuekoko on ollut 2,2 poikasta.

Menestystarina pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudulla pesi vuoden 2013 kesänä 1 300 valkoposkihanhiparia, joista 950 pesi Helsingissä.  Parimäärä on viime vuosina hieman laskenut ja vaihtelee 700-800 parin välillä. Helsingissä valkoposkihanhi pesii tyypillisesti pienillä kalliosaarilla ja luodoilla.

Syksyllä 2019 laskettiin pääkaupunkiseudun tunnetuilta ruokailu- ja yöpymispaikoilta 16 500 valkoposkihanhea. Suurimmat määrät havaittiin Espoon Laajalahdella (5 300 hanhea) ja Helsingin Vanhankaupunginlahdella (4 600 hanhea). Kirkkonummella havaittiin yhteensä 2 500, Siuntiossa 1 200 ja Sipoossa 1 700 hanhea.

Vuosina 2009–2013 pääkaupunkiseudun syyskanta on vaihdellut 8 300 ja 8 700 valkoposkihanhen välillä. Vuosina 2014–2016 syyskannan koko on ollut 10 400–11 400 yksilö ja vuosina 2017-2018 13 800-14 500 yksilöä. Vuonna 2019 syyskanta oli 16 500 yksilöä. Kasvua edelliseen vuoteen oli 20 prosenttia, mikä selittyy Sipoon kohteiden määrillä. Nämä kohteet tarkistettiin nyt vuosien tauon jälkeen

 

Pääkaupunkiseudun pesivät valkoposkihanhet 1989–2013

Valkoposkihanhien menestymistä edesauttavat ihmisen luomat poikkeuksellisen helpot laidunnusolot. Taajamien nurmikentille on kylvetty yleensä erilaisia heinäsekoituksia, kuten natoja, röllejä ja nurmikkalajeja, jotka jatkuvasti niittämällä pidetään nuorina. Vihreää versoa on tarjolla pitkälle syksyyn kun nurmikko uusiutuu eikä kuivu pois siementämisen seurauksena kuten luonnossa. Helsingin seudun hyvän pesintämenestyksen takaa se, että ravintokasvien kasvukausi on pitkä ja valkuaispitoista vihantarehua on tarjolla yllin kyllin.

Toinen valkoposkihanhimäärän nopeaan lisääntymiseen vaikuttava tekijä on alhainen kuolleisuus. Poikastuotto on hyvä ja urbaaneissa oloissa elävän, rauhoitetun linnun aikuiskuolleisuus on pieni. Kolmas valkoposkihanhien menestystekijä Suomen valloituksessa on ollut kilpailun puute. Kaupunkialueilla sen ei tarvitse kilpailla laitumista muiden hanhien kanssa.

Valkoposkihanhen syyskanta pääkaupunkiseudulla 1990-2019

Iloa ja haittaa kaupunkilaisille

Valkoposkihanhikannan voimakas kasvu on aiheuttanut kiistelyä. Ulosteet hankaloittavat erityisesti rannan tuntumassa olevien nurmialueiden virkistyskäyttöä. Hanhet siirtyvät laiduntamaan rantanurmien ulkopuolelle vasta poikueiden saavutettua lentokyvyn elokuun puolivälin tienoilla. Toisaalta hanhia pidetään myös kaupunkikuvaa elävöittävänä ja ihailtuna nähtävyytenä.

Kasvava hanhipopulaatio aiheuttaa huolta lentoliikenteelle. Toistaiseksi valkoposkihanhet eivät ole aiheuttaneet haittaa tai vaaraa ilmailulle. Lentokentän viheralueet pyritään suunnittelemaan hanhien kannalta mahdollisimman sopimattomiksi laiduntamiseen. Myös ympäröivien alueiden maankäyttöä pohditaan, jotta lentokenttä lähialueineen olisi hanhien kannalta mahdollisimman vähän houkutteleva.

Valkoposkihanhien esiintyminen Suomessa

Valkoposkihanhien esiintyminen Suomessa 2019

 

Syyskanta alueittain 2008-2019

BirdLife Suomen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteistyössä seurataan valkoposkihanhen pesimäkannan kehitystä muun muassa syksyisten laskentojen avulla. Syyskannan laskenta tehdään elo–syyskuun vaihteessa ennen kuin arktiset valkoposkihanhet saapuvat Suomeen.

Vuoden 2019 syyslaskennassa havaittiin 7.–8.9. yhteensä noin 33 600 valkoposkihanhea. Määrä on 13 prosenttia suurempi kuin vuonna 2018. Tulosten perusteella kannan painopisteissä on tapahtumassa hienoisia muutoksia. Tuloksia arvioitaessa on kuitenkin syytä muistaa, että laskennan aikaan tapahtuu jo muuttoliikehdintää, esimerkiksi Itäisen Suomenlahden lintuja siirtyy Pääkaupunkiseudulle ennen varsinaista syysmuuttoa.

Hyvin tutkitun pääkaupunkiseudun kanta kasvoi yli 20 prosenttia yli 16 500 yksilöön, mutta osa kasvusta selittyy kattavammalla havainnoinnilla. Tulos on silti sopusoinnussa alueen pesimäkannan lievän kasvun kanssa.

Pohjanlahden valkoposkihanhikanta jatkaa vahvaa kasvuaan.  Eniten lintuja (6190) nähtiin totutusti Porin seudulla, mutta esimerkiksi Vaasan seudulla nähtiin jo 1400 yksilöä ja Torniossa ensimmäistä kertaa yli 100 valkoposkea. Sisämaassa kasvu oli suhteellisesti suurinta (+66%), mutta määrät ovat vielä suhteellisen pieniä Hollolan – Lahden aluetta lukuun ottamatta. Lajia havaittiin kuitenkin varsin monella uudella paikkakunnalla. Itäisellä Suomenlahdella valkoposkihanhia laskettiin suurin piirtein saman verran kuin kahtena viime vuonna.

Viidestä osa-alueesta ainoastaan Varsinais-Suomessa määrät putosivat (jo neljäntenä vuotena peräkkäin), mutta tähänkin voivat vaikuttaa muut tekijät kuin kannan todellinen koko. Mahdollisesti merikotkien saalistuksen takia alueen valkoposkihanhet eivät keräänny suuriin parviin yöpymään, mikä vaikeuttaa laskentaa. Toisaalta pudotus voi olla osittain myös todellista, sillä Varsinais-Suomen saaristolintulaskennoissa pesintöjen määrä on myös pudonnut.
 

Aikuisten joukkokuolemien syy epäselvä, poikaset kärsivät loisista

Touko-heinäkuussa 2017 Inkoon ja Porvoon välisellä merialueella havaittiin satoja kuolleita aikuisia lintuja, joista suurin osa oli harmaalokkeja ja valkoposkihanhia. Pelkästään Helsingin ja Espoon saaristosta löydettiin yli 100 kuollutta valkoposkihanhea. Eviran tekemissä tutkimuksissa ei selvinnyt yhtä joukkokuolemia selittävää syytä. Kuolinsyitä oli useita, mutta lintuinfluenssaa ei todettu. Muilla merialueilla ei havaittu normaalista poikkeavia kuolleiden lintujen määriä.

Heinäkuussa Evirassa tutkittiin kolmetoista valkoposkihanhea, enimmäkseen poikasia, joista suurin osa oli petoeläimen tappamia. Poikasissa oli melko runsaasti loisia, jotka olivat voineet heikentää niiden kuntoa, ja siten altistaa myös petoeläinten saalistukselle.

Arktisilla alueilla pesivät valkoposkihanhet pysähtyvät myös Suomessa

Syyskuun lopussa ja lokakuussa Etelä-Suomen viljelyalueilla lepäilee ja ruokailee kotimaisten valkoposkihanhien lisäksi Venäjän arktisilla alueilla pesiviä valkoposkia. Näiden lintujen lepäilijämäärät riippuvat muutonaikaisista olosuhteista. Voimakkaan vastatuulen ja sateiden valitessa ne laskeutuvat kesken muuttomatka lähinnä Itä- ja Kaakkois-Suomen pelloille, mutta suotuisten sääolosuhteiden vallitessa ne jatkavat muuttomatkaansa suoraan talvehtimisalueille Pohjanmeren ympäristöön. Viime vuosina myös arktisten alueiden valkoposkihanhia on lepäillyt loppusyksyllä suomessa satoja tuhansia yksilöitä. Syksyllä 2016 Suomessa lepäili enimmillään yli 600 000 arktista valkoposkihanhea.

Lisätietoja

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos,
Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@syke.fi

Tutkija Pekka Rusanen,
Suomen ympäristökeskus, 
puh. 0400 148 691, etunimi.sukunimi@syke.fi

Kenttämestari Veli-Matti Väänänen,
Helsingin yliopisto, Soveltavan biologian laitos,
puh. 0400 771 232, etunimi.sukunimi@helsinki.fi