Ilmastonmuutoksen hillinnän ja monimuotoisuuden turvaamisen välistä yhteyttä voidaan vahvistaa

Tiedote 12.9.2022 klo 7.00

Ilmastoneutraalisuuteen tähtäävään LULUCF-asetukseen ehdotetut muutokset eivät paranna riittävästi luonnon monimuotoisuuden tilaa Suomessa. Suomen ympäristökeskus ehdottaa kolmea toimenpidettä, jotka turvaisivat luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja edistäisivät hiilensidontaa. Sekä epäsuotuisassa tilassa olevien luontodirektiivin metsäisten luontotyyppien että luonto- ja lintudirektiivien lajien tilan tulee kehittyä suotuisaan suuntaan. Lisäksi kuolleen puun määrä talousmetsissä tulee kasvaa vähintään 10 kuutiometriin hehtaarilla ja vanhojen, järeiden puiden määrä talousmetsissä vähintään 4–8 puuyksilöön hehtaarilla. Tämä kasvattaisi metsien maaperään ja lahopuuhun sitoutuneita hiilivarastoja.

EU:n maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloussektoria (LULUCF) koskevaa asetusta päivitetään parhaillaan. Uudistettu asetus tulee voimaan aikavälille 2026–2030. Päivityksessä on tarkoitus parantaa ilmastotavoitteiden ja monimuotoisuuden samanaikaista huomioon ottamista. Kuitenkin asetusluonnokseen tehdyt muutosehdotukset jäivät heikoiksi luonnon monimuotoisuuden huomioinnin kannalta. Monimuotoisuuden osalta asetusluonnos velvoittaa jäsenmaita lähinnä vain raportoimaan tarkemmin turvaamiseen osoitettuja pinta-aloja ja arvioimaan näiden alueiden hiilivarastohyötyjä.

Asetusluonnoksen parantamiseksi Euroopan parlamentin jäsen Ville Niinistö (Vihreät/EVA) tilasi vuoden 2021 lopulla Suomen ympäristökeskus SYKEltä nopealla aikataululla selvityksen siitä, miten monimuotoisuutta voitaisiin paremmin edistää uudistuvassa LULUCF-asetuksessa.

SYKE toteutti selvityksen asiantuntijatyönä ja kirjallisuustarkasteluna. Toimeksiannon mukaan työssä tuli pohtia etenkin jäsenmaille mahdollisesti asetettavia kannustimia monimuotoisuuden turvaamisen edistämiseksi ja niiden yhteyttä ilmasto-ohjaukseen. Pääkysymys kuului, voisiko asetukseen luoda selkeän kannustimen, jonka avulla monimuotoisuuden tilan heikkeneminen hoidetulla metsämaalla eli talousmetsissä saataisiin pysäytettyä ja ajan myötä parantumaan.

Hiilivarasto on hiilinielu vain silloin, kun se sitoo enemmän hiiltä kuin se vapauttaa ilmakehään

Hiilivarastojen ylläpito ja lisääminen ovat merkittävässä asemassa päästöjen vähentämisessä, ja niillä on monia myönteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Usein julkisuudessa korostetaan kasvavan nuoren puuston kykyä sitoa hiiltä, mutta esimerkiksi EU:ssa elävän puuston osuus on vain runsas kolmannes (36 %) metsien hiilivarastosta.

Kaatuneita kuusia
Metsien merkittävin hiilivarasto on maaperässä, karikkeessa ja lahopuussa. Kuva Riku Lumiaro.

Metsien merkittävin hiilivarasto on maaperässä. Kivennäismaalla pääosa orgaanisesta hiilestä jakautuu kasvavan puuston lisäksi maaperään (54 %) ja karikkeeseen sekä lahopuuhun (10 %). Turvemaiden (suot ja suometsät) hiilivarasto on Euroopassa sen sijaan vielä neljä–viisi kertaa suurempi kuin metsien hiilivarasto. Metsänhakkuut kuitenkin hävittävät näitä metsien hiilivarastoja ja pienentävät siten nieluja (hiilivaraston kasvua) vuosikymmeniksi eteenpäin. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaille alueille kohdistuessaan hakkuut heikentävät luonnon tilaa.

Kolme parannusehdotusta

SYKE esittää muistiossaan kolme keskeistä toimenpidettä monimuotoisuuden parempaan huomiointiin ja vaikutusten arviointiin. Ne on laadittu siten, että samoja indikaattoreita ja mittareita voidaan käyttää kaikissa EU jäsenvaltioissa. Luontotyyppien ja lajien tilasta raportoidaan säännöllisesti komissiolle. Useissa jäsenvaltiossa kerätään metsien inventoinnin yhteydessä jo nykyisin tietoa metsien monimuotoisuusindikaattoreista kuten kuolleen puun määrästä.

Luontodirektiivin metsäiset luontotyypit

Epäsuotuisassa tilassa olevien luontodirektiivin metsäisten luontotyyppien tila muuttuu suotuisaksi, etenkin luontotyyppien rakenteen ja toiminnan osalta.

Näihin kuuluvat Suomessa erityisesti luonnonmetsät, lehdot, harjumetsät ja puustoiset suot kuten korvet ja rämeet.

Luonto- ja lintudirektiivien lajit

Luonto- ja lintudirektiivin metsälajien tila tai populaatioiden kehitys muuttuu mahdollisimman monen lajin osalta suotuisaksi.

EU:n Biodiversiteettistrategiaan on asetettu tavoitteeksi, että epäsuotuisassa suojelun tilassa olevista luontodirektiivien alaisista luontoarvoista 30 prosentin edellytetään osoittavan paranemista vuoteen 2030 mennessä eivätkä suotuisassa tilassa olevat luontoarvot saa heiketä.

Kimmo Syrjänen näkee keinoja parantaa luonnon tilaa: ”Jos luontotyyppien ja direktiivilajien tilan parantamisvaade olisi osa myös LULUCF-ohjauskeinoa, olisi jäsenmailla vahva, toisiaan täydentävä ”tuplakannustin” luontotyyppien ja lajien tilan parantamiseen suojelua, ennallistamista ja luonnonhoitoa lisäämällä sekä metsänhoitoa kehittämällä esim. jatkuvan kasvatuksen avulla.”

Talousmetsien inventointipohjaiset monimuotoisuusindikaattorit

Kuolleen puun määrä talousmetsissä kasvaa vähintään 10 kuutiometriin hehtaarilla ja vanhojen, järeiden puiden määrä kasvaa talousmetsissä vähintään 4–8 puuyksilöön hehtaarilla.

Kuolleen puun ja vanhojen metsien sekä vanhojen, järeiden puiden väheneminen metsien käsittelyn vuoksi ovat merkittävimpiä metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa heikentäneistä tekijöistä.

Sampo Soimakallio toteaa hiilivarastojen ja monimuotoisuuden samanaikaisen lisäämisen olevan tarpeellista: ”Vanhojen metsien ja puustoisten soiden hiilivarastojen pikainen turvaaminen, vanhojen, järeiden puiden lisääminen talousmetsämaisemaan esim. säästöpuukäytäntöjen kehittämisen myötä ja lahopuun hiilivaraston kasvattaminen ovat kaikki metsän hiilivaraston kannalta myönteisiä tekoja ja synergiassa monimuotoisuuden turvaamistavoitteiden kanssa.”

Monimuotoisuuden huomiointi tukee talousmetsien käyttöä

SYKEn esityksessä näiden kolmen toimenpiteen edistäminen tuotaisiin osaksi LULUCF-sääntelyä siten, että kyseisten monimuotoisuusindikaattoreiden kehityssuuntien perusteella jäsenvaltiolla on käytössään talousmetsissä joko lisäjoustoja (myönteinen kehitys) tai jäsenvaltio joutuu tiukempien velvoitteiden piiriin (kielteinen kehitys).

SYKEn asiantuntijoiden mukaan LULUCF-asetus voitaisiin muistiossa esitettyjen toimenpiteiden avulla kytkeä nykyistä ehdotusta tiiviimmin mitattaviin ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteisiin. Tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi voidaan asettaa jäsenvaltioita ohjaavia kannustimia.

Maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloussektoria (LULUCF) koskeva asetus (EU) 2018/841 määrittelee laskentasäännöt sille, miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa. Jäsenmaan tulee varmistaa, että maankäyttösektorista ei aiheudu päästöjä kaudella 2021–2025 sekä 2026–2030 suhteessa hoidetun metsämaan vertailutasoon.

Lisätietoja

Ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjänen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251666, etunimi.sukunimi@syke.fi

Ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251803, etunimi.sukunimi@syke.fi

Erikoistutkija Seita Romppanen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 029 525 1170

Lue aiheesta lisää