Eteläisen Suomen suo- ja kalliosammalien tila heikentynyt

Tiedote 29.6.2021 klo 8.23

Sammalten alueellinen uhanalaisuusarviointi julkaistiin alkuvuodesta 2021, kaksi vuotta valtakunnallisen uhanalaisuusarvioinnin jälkeen. Alueellisen uhanalaisuusarvioinnin tulokset tarkentavat kuvaa Suomen sammallajiston tilanteesta ja alueellisesta uhanalaisuuskehityksestä. Tavoitteena on löytää ne mahdolliset alueet, joilla sammallajien uhanalaistuminen on paikallisesti edennyt.

Kampasammal
Kampasammal on ravinteisten soiden laji, joka on vähentynyt voimakkaasti eteläisessä Suomessa soiden ojitusten ja pellonraivausten vuoksi. Kuva: Esa Hankonen.

Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa keskitytään valtakunnallisesti elinvoimaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin, joiden häviämisriskiä arvioidaan jokaisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä erikseen. Arvioinnissa Suomi on jaettu neljään metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen ja niiden 11 lohkoon. Näiden alueiden sisällä luonnonolosuhteet ovat samankaltaisia.

Puolet valtakunnallisesti elinvoimaisista sammallajeista on vaarassa hävitä paikallisesti

Sammallajistosta 55 prosenttia on arvioitu valtakunnallisesti elinvoimaisiksi ja 7 prosenttia silmälläpidettäviksi. Alueellisen uhanalaisuusarvioinnin tuloksena näistä noin 550 lajista puolet on vähintään yhdellä metsäkasvillisuusvyöhykkeellä vaarassa hävitä joko pienen populaatiokoon, elinympäristöjen heikentymisen tai satunnaistekijöiden vuoksi.

Alueittain tarkasteltuna valtakunnallisesti uhanalaiset lajit painottuvat pohjoisimpaan tunturi-Lappiin. Sen sijaan alueellisesti uhanalaisia lajeja on tasaisemmin koko Suomessa. Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaisia lajeja tavataan kallioilla ja jyrkänteillä, lehdoissa, runsaslahopuustoisissa kangasmetsissä sekä letoilla ja lähteiköissä.

Kiiltosirppisammal
Silmälläpidettävä kiiltosirppisammal on pohjoispainotteinen ravinteisten soiden laji, jonka harvat Etelä-Suomen esiintymät ovat lähes kadonneet pohjavedenpinnan muutosten sekä soiden rahkoittumisen seurauksena. Kuva: Riikka Juutinen.

Erityisesti kallioilla kasvavien lajien tilanne on alueellisesti tarkasteltuna heikko eteläisessä Suomessa. Metsätalous heikentää varjoisilla jyrkänteillä kasvavien lajien elinolosuhteita. Kalkkikallioilla kasvavia lajeja puolestaan uhkaa kallioketojen umpeenkasvu sekä metsätalous ja louhinta. Myös ravinteisten soiden kuten lettojen lajisto on eteläisessä Suomessa selvästi köyhtynyt elinympäristöjen vähenemisen ja valuma-alueiden vesitaloudellisten muutosten vuoksi.

Pohjois-Suomessa puolestaan suolajien tilanne on selvästi parempi, samoin kuin ranta- ja vesilajien. Pohjois-Suomessa esiin nousee kalkkikallioiden, vanhojen kangasmetsien sekä lehtojen lisäksi tunturipaljakan lajiston epäsuotuisa tilanne. Ilmaston lämpeneminen uhkaa etenkin lumenviipymiä ja niiden sulamisvesiä tarvitsevaa sammallajistoa.

Lisätiedot

Sammaltyöryhmän puheenjohtaja Kimmo Syrjänen, Suomen ympäristökeskus p. 040 583 5747 kimmo.syrjanen@syke.fi

Sammaltyöryhmän sihteeri Kati Pihlaja, Turun yliopisto, Kasvimuseo p. 041 434 2458, kmpihl@utu.fi

Lue aiheesta lisää

Lettosuo
Kiiltosirppisammalen tyypillistä elinympäristöä Lapissa, harvapuustoista lettorämettä. Kuva: Riikka Juutinen.

Lehdistökuvat