Selkämeri

Merenrantamaisema Kuuminaisissa talvella
© Heli Perttula

Selkämeren tunnusmerkkejä

Selkämeri on nimitys Pohjanlahden eteläosalle. Se alkaa Ahvenanmeren pohjoispuolelta ja jatkuu aina Merenkurkkuun saakka, ja muodostaa noin viidenneksen koko Itämeren pinta-alasta. Selkämeren keskisyvyys on reilu 60 metriä ja syvin, Ruotsin puolella sijaitseva kohta ulottuu lähes 300 metrin syvyyteen. Näillä sivuilla tarkastellaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvia eli Uudestakaupungista Merikarvialle ulottuvia Selkämeren rannikkovesiä.

Selkämerellä saarivyöhyke on melko kapea tai saaria ei ole juuri lainkaan. Eteläosassa rannat ovat pääasiassa kallioisia, mutta kun siirrytään pohjoisemmaksi, alkavat kalliorannat väistyä kivikkorantojen tieltä. Luoteeseen suuntautuvat niemet ovat Selkämeren rannikon tunnusmerkki. Rannikkovedet syvenevät melko hitaasti ja esimerkiksi 30 metrin syvyys saavutetaan monin paikoin vasta 10 kilometrin etäisyydellä rannasta tai kauempana. Tavallisena talvena koko Selkämerta peittää jääkerros, vaikkakin viime talvina jäitä on usein ollut vähän.

Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto on merkittävä Itämeren suojelualue. 90 000 hehtaarin kokoinen suojelualue on pinta-alaltaan neljänneksi suurin kansallispuisto Suomessa.  Sen alueesta vain 2 % on maata.

Selkämerellä vesi vaihtuu hyvin ja pohjien happitilanne on parempi kuin etelämpänä

Selkämeri on vähemmän rehevöitynyt kuin esimerkiksi Saaristomeri ja muu eteläisempi Itämeri.  Selkämeren ravinnekuormitus on suhteessa vesimäärään ja veden vaihtuvuuteen pienempi kuin Saaristomerellä ja suolaisuuseroista johtuva kerrostuneisuus on varsinaista Itämerta vähäisempää.

Pohja ja pohjan läheiset vesikerrokset ovat selvästi paremmassa kunnossa kuin Itämeressä keskimäärin: vesimassat pääsevät sekoittumaan syksyn ja talven aikana, ja hapekasta vettä kulkeutuu pohjalle myös syvillä alueilla. Sekoittuminen pitää huolen siitä, ettei hapettomia syvänteitä synny. Selkämerellä syvävesi säilyy yleensä hapellisena myös kesällä, minkä ansiosta pohjan fosfaatit eivät liukene takaisin veteen.

Fosfori ja typpi rehevöittävät Selkämerelläkin

Vaikka tilanne ei ole yhtä huono kuin Saaristomerellä, tuottaa rehevöityminen ongelmia myös Selkämerellä. Voimakkaimpina rehevöitymisen merkit voi nähdä jokien ja kaupunkien edustoilla. Selkämereen päätyvät ravinteet ovat pääosin peräisin maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta, mutta myös muut lähteet kuten yhdyskuntien, haja-asutuksen ja teollisuuden jätevedet sekä kalankasvatus kuormittavat Selkämerta. Typpeä Selkämereen kulkeutuu huomattavasti myös ilman kautta.

Hallin eli harmaahylkeen pää veden pinnalla
© Riku Lumiaro

Saaristomeri vaikuttaa myös Selkämereen

Saaristomereltä virtaa ravinteikasta vettä etenkin Selkämeren eteläosiin. Osa ravinteista ja kiintoaineksesta jää matkan varrella Saaristomereen, mutta alueelta virtaavien ravinteiden määrä on silti huomattava. Tämän takia Saaristomeren vedenlaatu vaikuttaakin suoraan etenkin Selkämeren eteläosien tilaan.

Selkämeren tilan arviointi ja seuranta

Vesienhoidon luokitteluasteikko jakaa pintavedet viiteen ekologiseen luokkaan: erinomaisiin, hyviin, tyydyttäviin, välttäviin ja huonoihin. Kemialliselta tilaltaan pintavedet luokitellaan kahteen luokkaan: hyviin tai hyvää huonompiin. Tavoitteena on vähintään hyvä ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila.

Selkämeren rannikkovedet ovat alueesta riippuen hyvässä, tyydyttävässä tai välttävässä ekologisessa tilassa. Ulommat rannikkovedet, jotka ovat monin paikoin jo melko avointa merta, on luokiteltu pääosin hyvään tilaan. Viime vuosina planktonlevien määrää kuvaavan a-klorofyllin määrä on Selkämeren ulommilla rannikkovesillä kasvanut. Myös sinileväkukinnat ovat lisääntyneet. Merenhoidon tuoreessa tilanarviossa Selkämeri onkin rehevöitymisen osalta luokiteltu kokonaisuudessaan heikkoon tilaan. Kemialliselta tilaltaan Selkämeri on hyvässä tilassa.

Tuoreimmassa - vuonna 2013 tehdyssä - ekologisessa luokittelussa tältä Selkämeren alueelta luokiteltiin 29 vesimuodostumaa. Vaikka varsinaiseen seurantaohjelmaan on kuulunut tällä alueella vain 12 vesinäytepaikkaa, on ekologiseen luokitteluun käytetty vesimuodostumien kaikkien vesinäytepisteiden tietoja luokittelukaudelta 2006 - 2012. Myös alueen pohjaeläinnäytteiden tietoja on hyödynnetty luokittelussa.

Ekologisen ja kemiallisen tilan lisäksi merenhoidossa arvioidaan meriympäristön tilaa kaikkiaan 11 laadullisen kuvaajan osalta. Niistä löydät tietoa Suomen meriympäristön tila 2018 –raportista, jonka lopullinen versio valmistuu loppukesällä tai syksyllä. Selkämeren ekologista ja kemiallista tilaa voit tarkastella Vesikartta-sovelluksella. Planktonlevien määrän (a-klorofylli), ravinteiden, näkösyvyyden ja pohjanläheisen veden happipitoisuuden keskiarvoja ja muutoksia Selkämerellä pääset tarkastelemaan sivun oikeasta laidasta, mistä löytyvät linkit eri palveluihin.

Tilaa seurataan velvoitetarkkailuohjelmilla

Selkämeren tilan seuranta Merikarvialta Uudenkaupungin vesille perustuu laajoihin velvoitetarkkailuohjelmiin. Niillä tarkkaillaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden, teollisuuden ja kalankasvatuksen kuormituksen vesistövaikutuksia ympäristölupien lupamääräysten mukaan. Ympäristöhallinnolla ei ole omia näytteenottopaikkoja alueella, vaan seurantaohjelman näytteenottopaikat kuuluvat myös velvoitetarkkailuun. Velvoitetarkkailua on täydennetty ympäristöhallinnon seurantojen lisäanalyyseillä.

Julkaistu 10.1.2018 klo 15.34, päivitetty 16.4.2018 klo 11.09
Aihealue: