Joet

Jokimaisema ruska-aikaan
© Riku Lumiaro

Lounais-Suomen jokivesistöt

Lounais-Suomen päävesistöt ovat monimuotoisia ja poikkeavat toisistaan huomattavasti ominaisuuksiensa perusteella. Alueella on sekä turvemaiden, kangasmaiden että savimaiden vesistöjä. Päävesistöjen välissä on pieniä mereen laskevia välialueita.

Karvianjoen vesistö

Karvianjoen vesistö Pohjois-Satakunnassa on runsasjärvinen ja hydrologialtaan monimutkainen vesistö, jolla on kolme laskujokea Selkämereen. Vesistöä on perattu, padottu ja järviä laskettu eri tarpeisiin, ja sitä säännöstellään useilla säännöstelypadoilla. Karvianjoki alkaa Karvianjärvestä ja laskee järvien ja Kynäsjoen kautta Inhottujärveen. Inhottujärvestä vedet laskevat edelleen Pomarkunjoen kautta Isojärveen sekä Noormarkunjoen ja Eteläjoen kautta Selkämereen. Isojärvellä on kaksi purkureittiä: toinen Merikarvianjoen ja toinen järvien ja Pohjajoen kautta mereen. Vesistölle on ominaista suuri humuspitoisuus, ja vesistön kaikki joet edustavat turvemaiden pintavesityyppejä.

Kokemäenjoen vesistö

Kokemäenjoen laajaan vesistöön kuuluvat yläosan järvireitit sekä Satakunnan halki virtaava varsinaisen Kokemäenjoki, joka on Lounais-Suomen suurin joki. Vesistö on voimakkaasti säännöstelty. Huittisissa Kokemäenjokeen yhtyvät muun muassa sen suurin sivujoki, Loimijoki sekä Ala-Kauvatsanjoki. Porin keskustassa Kokemäenjoki haarautuu useaksi uomaksi – juovaksi – jotka purkavat vetensä Pihlavanlahdelle Pohjoismaiden suurimpaan jokisuistoon. Kokemäenjoki kuuluu kangasmaiden jokiin ja vähäjärvisiltä viljelyalueilta virtaava Loimijoki savimaiden jokiin. Ihmisen toiminta on muuttanut etenkin Kokemäenjokea voimakkaasti vesivoimarakentamisen, tulvasuojelun ja tukinuiton tarpeisiin.

Eurajoen vesistö

Eurajoki alkaa Pyhäjärvestä Euran Kauttualta ja laskee Selkämereen Eurajoensalmeen. Säännösteltyyn Pyhäjärveen laskevat suurimmat joet ovat Yläneenjoki ja Pyhäjoki. Eurajoen suurin sivujoki on Köyliönjärvestä alkava Köyliönjoki. Eurajokea on muutettu luonnontilasta patoamalla, perkaamalla ja pengertämällä. Vesistöalueen merkittävät joet kuuluvat pintavesityypiltään savimaiden jokiin. Eurajoen alaosan alueella on paikoin happamia sulfaattimaita, jotka voivat ajoittain aiheuttaa jokiveteen happamuuspiikkejä.

Lapinjoen vesistö

Lapinjoen vesistö saa alkunsa suo- ja metsäalueilla sijaitsevista järvistä. Vesistöalueelle on ominaista pintavesien voimakas humuspitoisuus etenkin järvissä. Lapinjokea säännöstellään ja sitä on muutettu luonnontilasta patoamalla, perkaamalla ja pengertämällä. Suurimmat jokiuomat ovat yläjuoksulla Hinnerjoki ja mereen laskeva Lapinjoki, jotka ovat pintavesityypiltään kangasmaiden jokia.  Alueella on myös happamia sulfaattimaita, joiden vuoksi jokivesi voi ajoittain olla hapanta.

Vakka-Suomen alue

Vakka-Suomen joet, Sirppujoki, Laajoki, Mynäjoki ja Hirvijoki, alkavat suo- ja metsäalueilta ja virtaavat maaseutualueilta peltoaukeiden läpi mereen. Sirppujoki laskee Uudenkaupungin makeavesialtaaseen, kun taas Laajoki ja Mynäjoki laskevat Saaristomereen Mynälahteen ja Hirvijoki Askaistenlahteen. Sirppujoki edustaa kangasmaiden jokia, ja sen valuma-alueella on happamia sulfaattimaita, jotka aiheuttavat happamuutta vesistöön.  Laajoki ja Mynäjoen yläosa ovat turvemaiden jokia, kun taas Mynäjoen alaosa ja Hirvijoki ovat savimaiden jokia. Kaikki nämä vesistöt ovat virtaamaltaan melko pieniä.

Aurajoki, Paimionjoki, Halikonjoki ja Uskelanjoki

Aurajoki, Paimionjoki, Halikonjoki ja Uskelanjoki edustavat tehokkaasti viljeltyjen savimaiden jokivesistöjä. Etenkin Halikonjoen ja Uskelanjoen valuma-alueella on niukasti järviä, ja varsinkin Aurajoen ja Paimionjoen ympäristöt ovat pitkään jatkuneen kulttuurivaikutuksen muovaamia jokivarsimaisemia. Vesistöille ovat tyypillisiä laajat, paikoin jyrkästi jokea kohti kaltevat pellot. Maaperä on eroosioherkkää, ja joet edustavat savimaiden pintavesityyppejä. Aurajokea ja Paimionjokea säännöstellään. Aurajoki laskee Saaristomereen Turun edustalle, Paimionjoki Paimionlahteen ja Halikonjoki sekä Uskelanjoki Halikonlahteen.

Kiskonjoen vesistö

Kiskonjoen vesistön pääuomat ovat varsinainen Kiskonjoki ja siihen alajuoksulla laskeva Perniönjoki. Kiskonjoki alkaa harjualueilta, virtaa metsäisten seutujen halki ja alempana runsasjärvisessä viljelymaisemassa laskien mereen Laukanlahteen. Perniönjoen alue on avara peltomaisemaa. Kiskonjoen vesistössä on vielä jäljellä melko luonnontilaisia osia. Kiskonjokea säännöstellään vesivoiman tarpeisiin.

Jäinen Aurajoki ja aurinko
Aurajoki © Pinja Suomela

Jokien ekologinen ja kemiallinen tila

Viime ekologisessa luokittelussa, vuonna 2013, Varsinais-Suomessa luokiteltiin 42 ja Satakunnassa 44 jokivesimuodostumaa. Luokittelussa käytettiin vuosien 2006 - 2012 seurantatietoja. Varsinais-Suomen jokimuodostumien lukumäärästä 95 % ja jokipituudesta 97 % oli tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilassa. Satakunnan luokiteltujen jokimuodostumien lukumäärästä 73 % ja jokipituudesta 84 % oli tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilassa. Lähes kaikki hyvään tilaan on luokiteltu joet ovat Satakunnassa, kuten Merikarvianjoki, Pohjajoki, Harjunpäänjoki ja Palusjoki. Erinomaisessa tai huonossa tilassa olevia jokia ei ole Lounais-Suomen luokitelluissa kohteissa.

Jokien tilaa seurataan näytteillä

Vuosina 2016-2018 ympäristöhallinnon seurantaohjelmassa on Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa yhteensä 59 vedenlaadun seurantapaikkaa 53 eri joessa. Useimmissa paikoista vesinäytteitä otetaan joka vuosi, mutta osassa vain joka kolmas vuosi. Tavallisin näytteenottotiheys on neljä kertaa vuodessa, mutta joitakin jokia on tihennetyssä seurannassa 12-20 kertaa vuodessa. Tihennettyä näytteenottoa tehdään muun muassa jokien mereen kuljettaman ravinnekuormituksen arvioimiseksi ja haitallisten aineiden määrittämiseksi. Tihennetyssä seurannassa ovat isoista joista Varsinais-Suomessa Aurajoki, Uskelanjoki, Paimionjoki, Kiskonjoki ja Yläneenjoki ja Satakunnassa Pyhäjoki, Eurajoki, Kokemäenjoki, Loimijoki ja Merikarvianjoki.

Vesinäytteistä analysoidaan muun muassa kokonais- ja fosfaattifosfori sekä kokonais-, ammonium- ja nitraatti- nitriittityppi. Myös veden happitilanne, pH, sähkönjohtavuus, sameus, kemiallinen hapenkulutus ja väriluku määritetään.  Osassa tihennetyn seurannan havaintopaikoissa tehdään huomattavasti laajempi analyysivalikoima haitallisia aineita mukaan lukien.

Koskien pohjaeläimiä ja päällysleviä – piileviä – seurataan ympäristöhallinnon seurantaohjelmassa 42 jokipaikassa. Näytteet otetaan useimmiten kolmen vuoden välein, mutta muun muassa maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutusten arvioimiseksi on joissakin kohteissa vuosittaista näytteenottoa.

Seurantaohjelmaan kuuluvien paikkojen lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on lähes 300 virtavesien vedenlaadun velvoitetarkkailupaikkaa. Niillä tarkkaillaan esimerkiksi teollisuuslaitosten ja yhdyskuntien puhdistettujen jätevesien sekä turvetuotannon kuivatusvesien vesistöä kuormittavien toimintojen vaikutuksia laitosten ympäristölupien lupamääräysten mukaan. Myös pohjaeläin- ja piilevänäytteitä otetaan jonkin verran jokivesistä. Jokien tilan arviointiin ja luokitteluun käytetään sekä seurannan että velvoitetarkkailun tuloksia.

Jokivesien laatua seurataan myös automaattisilla jatkuvatoimisilla mittareilla

Perinteisten vesinäytteiden lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa jokivesien laatua jatkuvatoimisilla automaattisilla vedenlaatumittareilla ympärivuotisesti. Jokien virtaamat ja veden laatu voivat muuttua hyvin nopeasti. Koska automaattimittarit toimivat käytännössä jatkuvasti, saadaan niillä huomattavasti enemmän ja tarkempaa tietoa jokien vedenlaadun ja kuormituksen vaihteluista kuin perinteisellä näytteenottoon ja laboratorioanalyyseihin perustuvalla menetelmällä.

Mittarit mittaavat veden sameutta ja nitraattitypen pitoisuutta, osa myös veden happipitoisuutta. Sameudesta lasketaan kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet ja nitraatista kokonaistypen pitoisuus. Mereen laskevien jokien osalta keskeinen tieto on niiden mereen kuljettamien ravinteiden ja kiintoaineen määrä. Ne lasketaan veden laatu- ja joen virtaamatietojen perusteella.

Automaattimittausta on kehitetty aktiivisesti viime vuosina ja tällä hetkellä Lounais-Suomessa on vedenlaadun mittausasema 11 jokikohteessa. Varsinais-Suomessa nämä joet ovat Aurajoki, Paimionjoki, Uskelanjoki, Perniönjoki, Kiskonjoki ja Yläneenjoki, ja Satakunnassa Merikarvianjoki, Kokemäenjoki, Loimijoki ja Eurajoki (2 kpl).

Jokien virtaaman ja vedenkorkeuden seuranta

Lounais-Suomen jokien ajantasaista vesitilannetietoa löytyy Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiltä vesitilannesivuilta, joille pääset sivun oikeasta laidasta. Samoilta sivuilta löytyy myös hydrologista ennustetietoa sekä mahdolliset tulvavaroitukset. Vesistöennustejärjestelmän perustana on kaikki merkittävimmät vesistöt kattava hydrologinen asemaverkosto, josta saadaan järjestelmään reaaliaikaista vedenkorkeus- ja virtaamatietoa.

Varsinais-Suomen jokivesistöistä valtaosa on erittäin vähäjärvisiä ja virtaamavaihtelut ovat nopeita. Runsaat sateet nostavat niiden virtaamia nopeasti ja tulvavirtaamat vastaavasti pienenevät nopeasti sateiden loppumisen jälkeen. Varsinais-Suomessa Kiskonjoella ja Satakunnassa Kokemäenjoen, Karvianjoen ja Eurajoen vesistöalueilla järvisyys on selvästi suurempi ja jokien virtaamavaihtelut ovat hitaampia.

Jokien jäätilanne, hyyteen muodostuminen ja jäänlähtö vaikuttavat merkittävästi Lounais-Suomen merkittävimpien jokivesistöjen tulvariskiin ja on kriittinen tekijä muun muassa Kokemäenjoen, Karvianjoen ja Uskelanjoen tulvariskiin liittyen. Kokemäenjoella sijaitsee kaksi merkittävää tulvariskialuetta, Pori ja Huittinen, joista Pori on koko Suomen merkittävin tulvariskialue. Kokemäenjoen vesistö ulottuu usean maakunnan alueelle ja sen tulvariskien hallinta vaatii laaja-alaista ja saumatonta yhteistyötä eri säännöstely- ja viranomaistahojen välillä.

Julkaistu 10.1.2018 klo 15.22, päivitetty 22.3.2018 klo 17.17
Aihealue: