Vesistön tila ja vesienhoidon haasteet

Loimijoki auringossa
© Matti Norr

Loimijoen valuma-alueen vesistöjen ekologinen tila on pääosin tyydyttävä tai välttävä ja erityisesti jokivedet ovat runsasravinteisia ja savisameita (Kartta). Suurimpia vesienhoidon haasteita ovat maan eroosioherkkyys, hajakuormitus ja tulvariskien hallinta. Loimijoki on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi ja sekä Loimijoen, että sen sivu-uomien varrella on useita patoja, joista monet muodostavat vaellusesteen kaloille. Lisäksi lähes koko alueella on todettu virkistyskäyttöäkin haittaavaa vieraslajien runsastumista (mm. isosorsimo).

Pintavesien ekologinen tila 2016 Loimijoki
(Kartta: Arto Majoinen)

Vesistökarttapalvelusta voi tarkastella paremmin vesistön tilaa. Karttapalveluun pääset sivun oikean palstan linkistä. 

Hajakuormitus ja maan eroosioherkkyys

Loimijoen valuma-alue on yksi maamme tehokkaimmin viljellyistä maatalousalueista, ja maatalouden hajakuormituksen vaikutukset seudun pintavesiin ovat merkittäviä. Valuma-alueen maaperä on suurelta osin savipohjaista ja otollista maanviljelyyn. Se on kuitenkin myös altis eroosiolle, joka entisestään voimistaa ravinne- ja kiintoainekuorman kulkeutumista vesistöön. Veden sameus ja ravinteisuus ovat paljolti seurausta peltomaan eroosiosta, mutta myös jokiuoman reunat ovat herkkiä murtumaan veden virtauksen mukana.

Tulvahaitat

Järvien vähyydestä johtuen Loimijoen valuma-alueella on niukasti veden varastointitilaa. Tämä on haaste veden säännöstelyn kannalta ja valuma-alueella esiintyykin tulvahaittoja vuosittain. Tulva-aikana vesi nousee monin paikoin pelloille ja uhkaa rakennettua ympäristöäkin. Huittisten alue Loimijoessa on yksi valtakunnallisesti merkittävistä tulvariskialueista ja myös Punkalaitumenjoen valuma-alueella on tulvaherkkiä alueita.

Vuonna 2017 valmistuneessa Loimijoen vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvityksessä on selvitetty mahdollisuuksia vähentää tulvasta tai kuivuudesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia Loimijoen vesistössä.

Tulvariskien hallintasuunnitelmaan ja Loimijoen padotus- ja juoksutusselvitykseen pääset tutustumaan sivun oikean reunan linkeistä.

Nousuesteellisyys

Loimijoessa on kaikkiaan seitsemän patoa, joista alin on Rutavan voimalaitospato Huittisissa ja ylin Kuhalankosken pato Forssassa, jolla säännöstellään Tammelan Pyhäjärven vedenkorkeutta. Voimalaitoskäytössä olevia patoja on Loimijoessa neljä: Rutava, Sallilankoski, Vuolteenkoski ja Jokioistenkosken pato. Padot muodostavat vaellusesteen kaloille ja myös monissa Loimijoen sivu-uomissa on lukuisia kalan kulkua estäviä rakenteita.   

Vieraslajit

 

Isosorsimoa kasvamassa Loimijoessa
© Matti Norr

Isosorsimo

Vieraslajeista huomiota on saanut erityisesti isosorsimo, joka tuotiin Suomeen aikoinaan karjanrehuksi. Rehutarkoitukseen isosorsimo ei sopinutkaan, mutta se menestyy erittäin hyvin monissa Suomen vesistöissä. Isosorsimo kasvattaa rantaan tiheitä kasvustoja sekä vahvan juurakon ja levittäytyy painavana lauttana pitkällekin avoveteen. Kasvustoista irtoaa pienempiä lauttoja, jotka juurtuvat uusille paikoille tehokkaasti. Isosorsimo leviää myös yksittäisistä juuren kappaleista ja on vallannut elintilaa muilta kasveilta.

Isosorsimo on levinnyt laajalle myös Loimijoen vesistöalueella. Monin paikoin kasvustot muodostavat metrien levyiset kaistaleet joen reunoilla. Kasvustot vauhdittavat jokien ja järvien umpeenkasvua ja haittaavat vesistöjen virkistyskäyttöä. Isosorsimokasvustoja on kiinnittynyt myös esimerkiksi pienempiin siltoihin aiheuttaen rakenteille suurta haittaa.

Isosorsimon torjuminen on hankalaa mm. tehokkaan leviämisen ja kasvun vuoksi. Lautat ovat todella painavia ja kasvimassaa syntyy pieneltäkin alueelta hyvin paljon.

Isosorsimoa on yritetty torjua kaivamalla, niittämällä sekä pressukatteella. Pressujen tarkoitus on tukahduttaa kasvusto estämällä sen valon saanti ja menetelmästä on saatu lupaavia tuloksia. Pääset tutustumaan tarkemmin pressutuskokeisiin sivun oikean reunan linkeistä.

Julkaistu 25.6.2018 klo 13.55, päivitetty 2.7.2019 klo 13.51