Jälkihoito ja -käyttö

Turvetuotannon päättymisen jälkeen turvetuottaja siistii alueen ja poistaa tuotantoon liittyvät tarpeettomat rakenteet. Jälkihoitoa on muun muassa tuotetun turpeen, kantokasojen ja turveaumojen peittämiseen käytetyn muovin ja muiden jätteiden poisvienti.

Jos aluetta on kaivettu tai siellä on tehty massansiirtotöitä, on turvetuottajan tasoitettava kivikasat ja kaivannot ja varmistettava, että ojien penkkoihin jääneet massamaat eivät aiheuta vettymistä lähialueella, ellei maanomistajan kanssa muuta sovita. Lisäksi alueelta poistetaan tuotantokalusto sekä tehdään tarvittavat ojitusjärjestelyt.

Jälkihoidosta säädellään ympäristöluvassa. Siinä myös määrätään, miten kauan vesienkäsittelyrakenteet on pidettävä toiminnassa. Tavoite on, että ne ovat toiminnassa niin kauan, kunnes jälkikäyttö on aloitettu tai pintamaa kasvittunut. Jälkihoidossa pyritään varmistamaan, ettei jälkihoidon alkaessa eikä sen aikana synny lisäpäästöjä alapuoliseen vesistöön.

Jälkihoitovaiheen kautta turvetuotantoalue siirtyy uuteen käyttöön (jälkikäyttö), jolla tarkoitetaan turvetuotannon jälkeistä uutta maankäyttöä. Maanomistaja valitsee, miten hän käyttää aluetta jatkossa. Alue voidaan esimerkiksi ottaa viljelykseen, metsittää, soistaa uudelleen, vesittää tai sille voidaan perustaa riistakosteikko. Jälkikäyttöön vaikuttaa turvekerroksen paksuuden ja hydrologian lisäksi alueen sijainti, ilmasto, kallioperä, maaperä ja topografia. Happamilla sulfaattimailla ojien lisäkaivuu esimerkiksi maataloutta tai metsitystä varten ei ole suotavaa, vaan pohjaveden nostaminen ojia tukkimalla ja kosteikolla on suositeltavampaa.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tehnyt ohjeen turvetuotannosta jälkikäyttöön siirtyvien alueiden omistajille ja haltijoille. Ohjeen tarkoitus on antaa maanomistajille tietoa, jotta turvetuotannosta uuteen maankäyttöön siirtymistä saataisiin edistettyä ympäristöasiat ja lainsäädännön vaatimukset huomioiden.

Julkaistu 28.10.2013 klo 9.57, päivitetty 16.2.2021 klo 8.27