Hyppää sisältöön

Maa-ainesten ottamisalueiden jälkihoito

Maa-ainesten ottamisalueet tulee ottamisen päätyttyä jälkihoitaa lupamääräysten mukaisesti (maa-aineslaki, 11 §). Jälkihoidon tavoitteena on sopeuttaa alue ympäröivään luontoon ja maisemaan sekä vähentää ottamisen haitallisia vaikutuksia pohjaveteen. Lisäksi jälkihoidolla voidaan luoda korvaavia elinympäristöjä paahteisuutta vaativille kasveille ja hyönteisille. Jälkihoito edistää myös ottamisalueen jälkikäyttömahdollisuuksia ja turvallisuutta.

Pohjavesialueilla samoin kuin maisemallisesti arvokkaiden luonnon- ja kulttuuriympäristöjen sekä asutuksen läheisyydessä sijaitsevat ottamisalueet tulee jälkihoitaa erityisen huolellisesti. Myös ottamisen seurauksena muodostuneet tai ottamisen yhteydessä esiin tulleet, esimerkiksi maaperän synty- ja kehityshistoriaa kuvaavat luontokohteet vaativat usein erityisiä jälkihoitotoimia syntyneiden luontoarvojen säilyttämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi törmäpääskyjen pesätörmät tai paahdeympäristöt.

Jälkihoitotoimet

Jälkihoitotoimet esitetään ottamissuunnitelmassa ja se tehdään joko vaiheittain ottamisen aikana tai viimeistään ottamisen päätyttyä. Jälkihoidon kunnollinen toteuttaminen edellyttää, että alueen jälkikäyttö on tiedossa. Kyse on usein tapauskohtaisesta suunnittelusta, jossa otetaan huomioon alueen erityispiirteet ja luonnonolot.

Jälkihoitotoimenpiteitä ovat

  • alueen siistiminen
  • alueen muotoilu ja pintamateriaalin levitys
  • kasvillisuuden palauttaminen
  • alueelle soveltumattoman käytön estäminen

Soran ottamisalueiden jälkihoidon erityispiirteitä

Soran ottamisalueen jälkihoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota pohjaveden suojeluun. Pohjaveden turvaamiseksi pohjaveden pinnan yläpuolelle jätetään riittävä suojakerros, jonka päälle levitetään soveltuvaa pintamateriaalia. Pintamateriaalin keskeinen tehtävä on suojata pohjavettä haitta-aineilta eivätkä ne saa itse heikentää merkittävästi muodostuvan pohjaveden laatua. Pintamateriaalin tulee olla myös hyvä kasvualusta. Pintamateriaalina tulisi käyttää ensi sijassa alueen alkuperäistä maannoskerrosta. Eri pintamateriaalien soveltuvuutta soran ottamisalueiden jälkihoitoon on tutkittu.

Louhosten ja louhimoiden jälkihoidon erityispiirteitä

Murskelouhosten ja luonnonkivilouhimoiden jälkihoito suunnitellaan ja toteutetaan tapauskohtaisemmin kuin soran ottamisalueilla. Näiden alueiden jälkihoidossa korostuvat turvallisuustekijät. Seinämiltä ja rinteiltä edellytetään pitkäaikaista pysyvyyttä. Lisäksi putoamisvaaran vähentämiseksi tulee estää asiattomien pääsy ottamisalueen jyrkille rinteille. Pohjaveden suojelun kannalta louhokset ja louhimot eivät yleensä sijaitse yhtä kriittisillä alueilla kuin soran ottamisalueet.

Maa-ainesten ottamisalueiden jälkihoitoa on käsitelty ympäristöministeriön Maa-ainesten kestävä käyttö -oppaassa.

Soranottamisalueiden tila ja kunnostustarve selvitykset (SOKKA)

Soran ottamisalueiden jälkihoidon tilaa ja alueiden kunnostustarvetta on selvitty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja ELY-keskusten SOKKA-hankkeissa. Näissä hankkeissa on tarkistettu jälkihoidon tilanne ja arvioitu alueiden aiheuttamia ympäristöriskejä, erityisesti pohjavesi- ja maisemariskejä. Selvitykset ovat keskittyneet pohjavesialueille sekä harjujensuojeluohjelma-alueille. Lisäksi on tarkasteltu maa-aineslain mukaisten lupaehtojen toteutumista ottamisalueilla sekä soran ottamisalueiden maankäyttömuotoja ja alueilla toteutettuja suojaustoimia. SOKKA-hankkeiden tulokset on julkaistu aluekohtaisina raportteina.

Maa-ainesten ottamisalueiden jälkihoidon tilaa ja kunnostustarvetta on tarkasteltu myös

Maa-aineslain toimivuuden arviointi -selvityksessä.
Julkaistu 17.1.2019 klo 13.21, päivitetty 15.8.2019 klo 16.28