Maa-ainesten ottaminen

Maa- ja kallioperän kiviainekset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, joita käytetään Suomessa nykyisin 120–140 miljoonaa tonnia vuodessa. Tästä määrästä noin 60 % otetaan maa-aineslain mukaisilta ottamisalueilta ja loput 40 % saadaan rakennustyömailta esimerkiksi tien- ja talonrakentamisen yhteydessä. Taloudelliset suhdannevaihtelut vaikuttavat rakentamistoimintaan ja sitä kautta maa-ainesten käyttömääriin.

Sora- ja hiekkamuodostumat, kuten harjut ja reunamuodostumat, ovat keskeinen osa suomalaista luontoa ja maisemaa. Sora- ja hiekkamuodostumilla sijaitsevat myös maamme tärkeimmät pohjavesivarastot, joiden osuus Suomen pinta-alasta on noin neljä prosenttia. Luonnontilaisia sora- ja hiekkamuodostumia on yhä harvemmassa, sillä maa-ainesten ottaminen ja yhdyskuntarakentaminen ovat tuhonneet harjuluontoa etenkin suurten kaupunkien läheisyydessä.

Kiviainesvarantojen määrässä ja laadussa on merkittäviä alueellisia eroja, erityisesti rannikkoalueilla luonnonsora on jo monin paikoin käytetty loppuun. Näillä alueilla luonnonsoraa on korvattu yhä enenevässä määrin kalliokiviaineksella, jonka käyttömäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Kalliokiven lisäksi myös rakentamiseen heikommin soveltuvien maa-ainesten käyttö on lisääntynyt. Myös kaivosten ja luonnonkivilouhimoiden sivukivien sekä teollisuuden tuhkien ja kuonien hyödyntämistä on pyritty rakentamisessa lisäämään.

Kiviainesvarojen väheneminen lisää tarvetta sovittaa yhteen kiviaineshuoltoa ja muita maankäyttömuotoja. Yhteensovittamisen ja maankäytön suunnittelun tueksi tarvitaan alueellisia selvityksiä ja suunnitelmia.

Ohjeita maa-ainesten kestävään käyttöön löytyy ”Maa-ainesten kestävä käyttö” -oppaasta.
Julkaistu 19.12.2018 klo 15.50, päivitetty 20.12.2018 klo 7.39