Hyppää sisältöön

Puurijärvi-Isosuo

© Genimap Oy, Lupa L4659/02

Puurijärvi-Isosuon hankekohde (3619 ha) sijaitsee Kokemäen ja Huittisten kaupunkien alueilla. Kohteeseen kuuluu Puurijärvi-Isosuon Natura-alue, joka muodostuu Puurijärvestä, Raijalanjärvestä sekä kuudesta melko luonnontilaisesta suoalueesta. Lisäksi kohteeseen kuuluu erillisenä Natura-alueena soiden välissä ja reunoilla virtaava Kokemäenjoki. Suurin osa hankealueesta kuuluu Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistoon. Kansallispuisto on merkittävä luontoharrastus- ja virkistyskäyttöalue, jossa käy vuosittain noin 20 000 vierailijaa. Raijalanjärvi on nimestään huolimatta peltoalue, sillä 1930- ja 1940-lukujen taitteessa järvi kuivattiin viljelymaaksi.

Puurijärvi on arvioitu kansallisen lintuvesiensuojeluohjelman perusteella kansainvälisesti arvokkaaksi kohteeksi, ja tämä onkin maamme ainoa kansallispuistoalue, johon kuuluu kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Puurijärvi on luokiteltu myös kansainvälisesti tärkeäksi IBA-alueeksi (Important Bird Areas).

Luonto

Puurijärvi on matala, umpeenkasvava ja rehevä lintujärvi. Sen keskisyvyys on vain muutama kymmenen senttimetriä ja suurin syvyys alle metrin. Järvi on lähes kauttaaltaan yhtenäisen ilmaversoiskasvillisuuden peittämä. Maisemaa hallitsevat järvikaisla, järviruoko, järvikorte ja erilaiset sarat. Pohjoispäässä umpeenkasvusta ja soistumisesta viestivät runsaat raatekasvustot. Rannoilla on luhtaniittyjä ja kosteita pensaikkomaita.

Raatekasvustoa, kuva Sami Luoma

Puurijärvellä pesii eurooppalaisittainkin arvokkaita lajeja, kuten kaulushaikara, ruskosuohaukka, luhtahuitti, kurki ja mustatiira. Järvellä pesii myös muutama kymmenen paria pikkulokkeja, jonka Euroopan pesimäkannasta 30 - 45 % on arvioitu pesivän Suomessa. Puurijärvi on myös tärkeä muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue, joka on rauhoitettu kokonaan metsästykseltä. Raijalanjärvi on erinomainen metsähanhien, laulujoutsenten ja kurkien muutonaikainen levähdysalue erityisesti keväisin. Arvokkaan linnuston lisäksi alueilla esiintyy myös uhanalaisia nisäkäslajeja. Luontodirektiivin liitteen II lajeista tällaisia ovat saukko ja liito-orava.

Alueen suot ovat Etelä-Suomen arvokkaimpia ja edustavimpia konsentrisia kermikeitaita. Tällaisen suon keskiosa on ympäristöään ylempänä. Keskusta on karu, sillä se saa ravinteensa vain sadeveden mukana. Reuna-alueilla kasvillisuus on rehevämpää. Keskustaa kiertävät kuivat mätäspinnat, kermit, ja niiden väliset märät painanteet, kuljut. Yhdessä kermit ja kuljut muodostavat mosaiikkimaisen kuvioinnin. Pääosin alueen suot ovat säilyneet luonnontilaisina, mutta paikoin niitä on ojitettu.

Natura-alueen jokiosuus on varsin matalarantaista ja tulvaherkkää. Jokivarressa on menneinä aikoina ollut laajoja tulvaniittyjä, ja näistä jäljellä olevat osat kuuluvat Natura-alueeseen.

Julkaistu 18.6.2014 klo 15.08, päivitetty 18.6.2014 klo 15.15