Ravinnekuormitus näkyy vesistöissä - Uusimaa

Pitkän aikavälin kehitys:
Vesistöissä näkyy alueen suuri väestömäärä ja pitkään jatkunut vesistöjä kuormittava ja muuttava toiminta.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Pintavesien tilassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuonna 2008 valmistuneeseen luokitteluun verrattuna.
Suhteessa tavoitteisiin:
Vesienhoidon tavoitteena on kaikkien pintavesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää lisää suojelu- ja kunnostustoimia sekä aikaa.

Pintavesien hyvään tilaan on vielä matkaa

Pintavesien tila Uudellamaalla

Pintavesien ekologinen tila on Uudellamaalla huonompi kuin muualla Suomessa. Alueen pienet, matalat vesistöt ja suojainen saaristo ovat herkkiä ympäristön muutoksille, ja ihmisen toiminnan vaikutukset näkyvät niissä nopeasti. Kuormituksen vaikutukset heijastuvat etenkin kalakantoihin, levämääriin ja vesien happipitoisuuteen.

Valtaosa Uudenmaan järvistä on hyvässä tai tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Alueen suurin järvi Lohjanjärvi on pysynyt pääosin hyvässä tilassa. Ekologisessa luokituksessa vesien tilaa verrataan luonnontilaan. Mitä kauempana luonnontilasta ollaan, sitä heikommassa kunnossa vedet ovat.

Suurin osa joista on tyydyttävässä tilassa. Parhaimmassa tilassa ovat yleensä vesistöjen latvat. Suurten jokien, kuten Vantaanjoen ja Porvoonjoen, alajuoksut on luokiteltu tyydyttäviksi. Valuma-alueilta tulevan kuormituksen vuoksi joissa havaitaan usein korkeita ravinne- ja bakteeripitoisuuksia. Myös patorakenteet heikentävät useiden vesistöjen ekologista tilaa, koska ne estävät kalojen ja muiden vesieliöiden vapaan liikkumisen.

Rannikon tilanne on koko maan heikoin: lähes 80 prosenttia rannikosta on välttävässä kunnossa. Jatkuvien happiongelmien vuoksi muun muassa osa Inkoon ja Tammisaaren saaristosta on huonossa tilassa. Erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevia alueita ei rannikolla ole lainkaan.

Julkaistu 15.10.2014 klo 11.52, päivitetty 16.3.2017 klo 11.31

Julkaisija: