Maatalouden fosforitase on vakiintunut kohtuullisen ylijäämän tasolle, typpitaseessa vuosittaista vaihtelua - Varsinais-Suomi ja Satakunta

Pitkän aikavälin kehitys:
Fosforitaseen kehitys on ollut suotuisaa. Viime vuosina ei ole syntynyt 2000-luvun alun kaltaisia ylijäämiä. Jatkossa nähdään tulevatko taseet vaihtelemaan 2009 alkaneen, äärevistä sääoloista ja maatalouden vuosittaisista tuotantomuutoksista johtuneen kehityskulun mukaisesti. Typpitaseet näyttävät jäävän korkeamman ylijäämän tasolle, mutta kokonaisuudessa ravinteiden huuhtoumariski on pienentynyt.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Typpitase asettumassa hieman suuremman ylijäämän tasolle.
Suhteessa tavoitteisiin:
Huuhtoumariski keskimäärin pienentynyt 2000-luvulla, mikä on ollut tavoitteena.
VAR_Typpi-Fosforitase-SATAKUNTA-v2015_510px
 

 

 

VAR_Typpi-Fosforitase-VARSINAIS-S-v2015_510px.jpg
 

 
Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö

Ravinnetase kertoo maataloudessa käytettyjen ravinteiden hyötysuhteesta. Laskennallinen ravinnetase ei sellaisenaan kuvaa vesistökuormituksen määrää lyhyellä aikavälillä, mutta sen avulla on mahdollista arvioida vesistökuormituksen riskiä. Ylijäämäravinteiden määrä kertoo ravinnekuormitusriskistä, jonka toteutuminen riippuu vallitsevista sääolosuhteista. Lisäksi tasetta voidaan käyttää maatalouden ympäristötuen toimien kohdentamisen apuna.

Ravinnetaseeseen lasketaan mukaan lannoitteiden, lannan  ja siementen ravinnesisältö (N ja P). Taseen tulos saadaan, kun panoksista vähennetään sadon mukana pellolta poistuvat ravinnemäärät.

Varsinais-Suomen alueella typpitasetta nostaa Satakuntaa selvästi suurempi väkilannoitetypen käyttö. Fosforitase on laskenut melko johdonmukaisesti molemmissa maakunnissa. Fosforitaseen myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut lannoitussuositusten tarkentuminen.

Satakunnassa on Varsinais-Suomea enemmän eloperäisiä ja karkeita kivennäismaita. Karkeiden kivennäismaiden ja erityisesti eloperäisten maiden typpilannoitustarve on savimaita alhaisempi, mikä selittää osaltaan eroa typpilannoituksessa alueiden välillä. Nurmet tarvitsevat typpeä viljakasveja enemmän ja nurmen suurempi osuus lisäsi Satakunnan alueen typpilannoitustarvetta Varsinais-Suomeen nähden.

Molemmilla alueilla tärkein viljakasvi on ohra. Satakunnan alueella kauraa viljeltiin lähes yhtä suurella osuudella peltoalasta kuin ohraa. Varsinais-Suomen alueella sitä vastoin ohraa ja kauraa suurempaa typpilannoitusta vaativien syys- ja kevätvehnien osuus peltoalasta on Satakunnan aluetta selvästi suurempi.

Ravinnetaseet ovat laskeneet koko 2000-luvun ajan. Sääolosuhteita johtuen vuosittaista vaihtelua on kuitenkin jonkin verran.

Vuosien 2007 - 2009 hyvät viljasadot näkyvät tilastoissa laskevina ravinnetaseina. Tämä kertoo, että ravinteiden hyväksikäyttö oli ollut pitkään hyvä.  Vuonna 2010 ravinnetaseet kääntyivät kuitenkin taas nousuun, mikä johtui satotasoa laskeneesta kasvukauden lopun kuivuusjaksosta ja osaltaan myös viljelykasvien vaihtumisesta suurempaa typpilannoitusta vaativiksi. Ohran viljely väheni entisestään ja tilalle tuli vehnä ja öljykasvit. Vuonna 2011 oli hieman parempi viljojen satovuosi, joka yhdistettynä lannoitteiden korkeampiin hintoihin ja satotuotteiden arvon heikkenemiseen johti pienempiin ravinnetaseisiin verrattuna vuoteen 2010. Kasvukausi 2012 oli myöhässä, viileä ja sateinen. Alueelliset vaihtelut olosuhteissa olivat suuria. Viljoilla päästiin  yleisesti  normaaleihin satotasoihin, mutta kaikkien viljalajien valkuaispitoisuudet jäivät keskimääräistä matalammiksi. Varsinais-Suomessa ei ollut suuria sadonmenetyksiä. Satakunnassa osa viljasadosta sekä perunan ja muiden erikoiskasvien sato jäi  odotettua pienemmäksi. Rypsisato menetettiin myös monilta osin. Lisäksi kotieläinten määrien lisääntyminen laajennusten myötä vaikutti ravinteiden käyttöön.

Kasvukausi 2013 oli lähes kaikille peltokasveille lämpötilan ja sateen ajoittumisen kannalta suotuisampi kuin kolmena edellisenä vuonna. Kasvukausi oli lämmin, mutta varsin kuiva. Sateet olivat paikallisia, minkä vuoksi satotasoissa esiintyi eroja pienienkin alueiden sisällä. Kylvökauden jälkeen helteinen sää nopeutti kasvustojen kehittymistä, mutta ne orastuivat kuivuuden vuoksi paikoin epätasaisesti. Viljasato oli kuitenkin suurin neljään vuoteen. Myös peruna-, sokerijuurikas- sekä rypsi- ja rapsisadot olivat parempia kuin edellisvuonna. Syysviljojen sadon kokonaismäärä jäi alhaiseksi, koska syksyn 2012 märkyys rajoitti kylvöjä. 

Kasvukaudella 2014 kevät oli aikainen ja kylvöt saatiin tehtyä normaalia varhemmin.  Kasvukausi lähti hyvin alkuun lämpimän toukokuun myötä. Kesäkuun kylmän jakso hidasti hieman kasvua, mutta loppukesällä sää lämpeni uudestaan. Syksy oli vaihteleva. Viljasato oli keskimäärin hyvä. Erityisesti vehnästä saatiin huippusatoja, vaikka syksyn sateet heikensivät laatua. 

Julkaistu 9.9.2014 klo 15.43, päivitetty 21.3.2017 klo 14.47