Jokien kuljettamat ravinnemäärät edelleen suuria

Pitkän aikavälin kehitys:
Yli puolet Suomen rannikkovesistä on korkeintaan tyydyttävässä kunnossa.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Lyhyen aikavälin vaihtelu jokien ravinnekuormituksessa selittyy lähinnä virtaaman vaihtelulla.
Suhteessa tavoitteisiin:
Rannikkovesien hyvää tilaa ei nykyisillä kuormitusmäärillä saavutettu vuoteen 2015 mennessä.

Suomen jokien fosforikuormitus Itämereen 1970–2017

Jokien fosforikuormitus
Lähde: SYKE. 2018.

Suomen jokien typpikuormitus Itämereen 1970–2017

Jokien typpikuormitus
Lähde: SYKE. 2018.

Suomen osuus Itämeren kuormituksesta noin 10 prosenttia

Suomen joet ovat 2000-luvulla laskeneet Itämereen vuosittain keskimäärin 3 400 tonnia fosforia ja 74 000 tonnia typpeä. Nämä määrät ovat noin kymmenesosa koko Itämeren fosfori- ja typpikuormasta. Jokien valuma-alueilta kerääntyy sekä ihmisen aiheuttamaa kuormitusta että luonnon normaalia huuhtoumaa. Vuosittainen vaihtelu on suurta, sillä sateiden määrä ja ajankohta vaikuttavat ravinteiden huuhtoutumiseen metsistä ja pelloilta.

Jokien kuljettamat ravinnemäärät ovat pysyneet 1970-luvulta nykypäivään melko samanlaisina siitäkin huolimatta, että pistemäiset päästöt ovat samaan aikaan vähentyneet tuntuvasti. Jokien korkeaa ravinnetasoa ylläpitää varsinkin maatalouden aiheuttama kuormitus, joka ei ole ratkaisevasti alentunut, vaikka lannoitteiden määrää on pienennetty, suojakaistoja on perustettu ja eroosiota vähentävät viljelymenetelmät ovat yleistyneet.

Itämeren ravinnekuormitusta on vähennettävä, sillä Itämeri kärsii rehevöitymisestä. Vuoden 2008 pintavesien ekologisen luokittelun mukaan yli puolet Suomen rannikkovesistöistä on tyydyttävässä tai sitä heikommassa kunnossa.

Lähteet:

  • SYKE. 2018.
  • Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila 2008. Alueelliset ympäristökeskukset ja SYKE. 2008.
  • Vesien ekologinen tila 2013. Alueelliset ympäristökeskukset Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, RKTL ja SYKE. 2013.
  • Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristö 10/2007. Ympäristöministeriö. 2007.

Kipsivuoria ja agenttitarinoita

Itämeren valuma-alueelta paljastuu edelleen myös merkittäviä pistemäisiä lähteitä, vaikka pääpaino on jo pitkään ollut hajakuormituksen vähentämisessä.

Viime vuosien näkyvimpiä tapauksia ovat olleet lannoitetehtaiden yhteydessä olevien jätekipsikasojen fosforivuodot Venäjän Kingiseppissä sekä Puolan Gdanskissa ja Policessa, joita on selvitelty paitsi tutkijoiden myös Helsingin Sanomien ja Venäjän turvallisuuspalvelun voimin.

Yllättävän päästölähteen löytyminen voi olla monelle maalle poliittisesti ja taloudellisesti arka aihe, mutta Itämeren tilan parantamisen näkökulmasta se on lottovoitto. Edellä mainitun kaltaisten kipsivuorien aiheuttamien vuotojen tukkiminen on yleensä melko helppoa ja paljon edullisempaa kuin hajakuormituksen vähentäminen.

Puolan Policen kipsivuori 3.7.2013
Puolan Policen kipsivuori 3.7.2013. Kuva SYKE/Jarkko Koskela.

 

Julkaistu 20.10.2016 klo 14.27, päivitetty 10.10.2018 klo 13.51