Rakentaminen vaatii ympäristöä kuormittavaa kiviainesten ottoa - Uusimaa

Pitkän aikavälin kehitys:
Väestön kasvun myötä rakentamistarve lisääntyy ja rakentamisen siirtyminen heikkolaatuisille pohjille vaatii runsasta kiviainesten käyttöä. Uudellamaalla soran tuonti Hämeestä on kasvanut.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Kiviainesten otto vaihtelee vuosittain rakentamisen mukaan. Harjukiviainekset ovat loppumassa Uudeltamaalta, joten alueella on siirrytty kallioiden louhintaan.
Suhteessa tavoitteisiin:
Maa- ja kiviainesten otolle ei ole asetettu vähennystavoitteita.

Maa- ja kiviainesten otto

Kalliokiviaineksen otto - Uusimaa
 

Maa- ja kiviainesten otto vuosina 2000-2015

Lähde: ELY-keskus/Notto-tietokanta

Haaste maankäytön suunnittelulle

Pääkaupunkiseutu on Suomen suurin kiviainesten kulutuskeskittymä. Kiviainesten käytössä on Uudellamaalla 2000-luvulla tapahtunut muutos: harjukiviaineksen hyödyntämisestä on siirrytty kalliokiviaineksen käyttöön. Kun vuonna 2002 harjukiviaineksien osuus maakunnan alueelta otetuista maa-ja kiviaineksista oli vielä lähes puolet (49 %), oli tämä osuus vuonna 2015 vain noin 11 %. Samana ajanjaksona kalliokiviainesten osuus on noussut 50 %:sta 88 %:iin. Harjukiviaineksia on enää jäljellä maakunnan luoteisrajalla ja Itä-Uudellamaalla.

Kalliokiviaineksenotto lajikkeittain - uusimaa
 

Maa- ja kiviainesten oton jakautuminen lajikkeittain 2009-2015

Vuonna 2015 Uudellamaalla otettiin maa-aineslain mukaisilta ottamisalueilta maa- ja kiviaineksia kaikkiaan noin 3,7 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tämä ei kuitenkaan kuvaa kiviainesten kokonaiskäyttöä, sillä Uudellamaalla hyödynnettiin merkittäviä määriä muualta tuotuja kiviaineksia. Tuontikiviainekset ovat pääosin Kanta-Hämeen harjukiviaineksia, joita on 2010-luvulla tuotu 0,8-1,2 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Uudellamaalla hyödynnetään myös muun lainsäädännön lupien nojalla otettuja kiviaineksia, joista suurin osa saadaan rakennuspohjien louhinnasta.  Niiden määräksi on arvioitu 1,5–2,0 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Pääosa kiviaineksesta käytetään teiden, katujen ja rautateiden rakentamiseen.

Harjukiviainesten otto on vähentynyt huomattavasti 2010 -luvulla. Kun Uudenmaan ja Kanta-Hämeen sora-ja hiekkavaroiltaan suurien rajanaapurikuntien Lopen ja Hausjärven yhteenlaskettu ottomäärä oli hiekan ja soran osalta esimerkiksi vuonna 2002 reilut 3,6 miljoonaa kiintokuutiometriä, on tämä yhteisottomäärä ollut 2010-luvulla 2 miljoonan kiintokuutiometrin tuntumassa, vuonna 2015 jäätiin jopa reilusti sen alle, noin 1,3 miljoonaa kuutiometriin. Nähtäväksi jää, kuvastaako tämä ottomäärien lasku Kanta-Hämeen rajanaapurikuntien hiekka- ja soravarojen ehtymistä vai kiviainesten käyttötapojen muutosta: valtaosa rakentamisesta hoidetaan nykyisin kalliopohjaisilla aineksilla ja hiekkaa ja soraa käytetään vain sellaisiin tarkoituksiin, joihin kalliokiviaines ei kovin hyvin sovellu, esimerkiksi betonin ja betonituotteiden valmistukseen. 

Kiviainesten otto tuhoaa ottamisalueen geologisia ja biologisia luonnonesiintymiä, heikentää kasvillisuuden elinmahdollisuuksia, lisää pohjaveden likaantumisriskiä sekä vaikuttaa haitallisesti maisemakuvaan. Kiviainesten jalostus ja pitkät kuljetusmatkat rakennuspaikoille aiheuttavat ympäristökuormitusta. Huolellisen suunnittelun, tarkan lupaharkinnan sekä valvonnan avulla kiviainesten hyödyntämisen aiheuttamaa ympäristökuormitusta pystytään lieventämään merkittävästi.

 

Julkaistu 15.10.2014 klo 14.52, päivitetty 25.10.2017 klo 7.58

Julkaisija: