Vesilintujen määrä vähenee Pohjois-Savon rehevillä lintujärvillä

Pohjois-Savon parhailla lintujärvillä pesivän vesilintulajiston parimääriä seurataan vakioitujen lintulaskentojen avulla.  Laskentoja toteutetaan mm. lintuharrastajien toimesta sekä ympäristöviranomaisten tilaamina, mutta säännöllistä seurantaohjelmaa ei ole. Pisin vesilintujen seuranta-aikasarja on Riistaveden Keskimmäiseltä, jonka linnustoa on seurattu jo 1950-luvulta asti. Järvi on yksi maakunnan parhaista lintujärvistä, jolla on erityistä merkitystä vesi- ja rantalinnustolle myös muutonaikaisena levähdysalueena. Muilla järvillä laskentoja on toteutettu eri aikoina tarpeiden mukaan. Tässä indikaattorissa on mukana 10 pohjois-savolaisen lintujärven laskentatuloksia eri vuosijaksoilta.

Reheville järville tyypillisten vesilintulajien (haapana, tavi, sinisorsa, jouhisorsa, lapasorsa, heinätavi, punasotka, tukkasotka, telkkä, silkkiuikku, härkälintu, mustakurkku-uikku, nokikana) parimäärät ovat vähentyneet useimmilla Pohjois-Savon lintujärvillä erityisesti kahden viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Monilla järvillä vähennys on ollut selvä. Vain yhdellä kymmenestä tutkitusta lintujärvestä parimäärä on lisääntynyt verrattaessa viimeisintä laskentatulosta 10-20 vuoden takaiseen tilanteeseen. Tälläkin järvellä (Iisalmen Ylemmäinen) lajimäärä on vähentynyt ja kokonaisparimäärän nousua selittää telkän ja silkkiuikun parimäärän selvä nousu.

1_Reheville vesille tyypillisten vesilintulajien parimäärän kehitys

 

Rehevien vesien vesilintulajien kokonaismäärä on myös vähentynyt lähes kaikilla tutkituilla järvillä. Eri lajien kannankehityksessä on kuitenkin selviä eroja. Useimmilla järvillä taantuneita lajeja ovat punasotka, heinätavi, lapasorsa, härkälintu, jouhisorsa ja haapana. Nokikana on hävinnyt kokonaan useilta järviltä, mutta pystynyt säilymään tai jopa kasvattamaan kantaansa toisilla. Telkän kanta on joko kasvanut tai siinä ei ole tapahtunut muutosta suurimmalla osalla järvistä. Sinisorsan ja tavin kannat ovat kasvaneet osalla järvistä, samoin silkkiuikun. Yksi voimakkaimmin näkyvä muutos vesilintulajistossa on laulujoutsenen runsastuminen. Kansallislintu kuuluu nykyisin kaikkien tutkittujen lintujärvien pesimälajistoon kun vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa sitä tavattiin vain kolmella järvistä.

 

Reheville vesille tyypillisten vesilintulajien lajimäärän kehitys

 

Keskimmäiseltä raportoitu vuosien 1986-2011 keskimääräinen parimäärä on esitetty jaksolle 1998-2008. 

Pohjois-Savon lintujärvien vesilintukantojen kehitys on samansuuntainen kuin koko Suomessa. Rehevien vesien lajisto taantuu, mutta karujen selkävesien vesilintukannoissa ei juuri ole muutossuuntia.  Syynä sinänsä tietynasteista rehevyyttä suosivan ja sitä vaativan lajiston taantumiseen pidetään vesistöjen liiallista rehevöitymistä. Useimmat lintujärvet ovat matalia ja maatalousympäristössä sijaitsevia ja sellaisenaan herkkiä rehevöitymään. Rehevöitymisen seurauksena vesilinnuille tärkeät rantaluhdat ja niityt kasvavat umpeen, mosaiikkimaiset avovesialueet vähenevät ja vesi samenee vähentäen puolisukeltajien ravintonaan käyttämää uposkasvillisuutta. Rehevöitymisen myötä runsastuva särkikalasto lisäksi vähentää vesilintujen ravinnoksi kelpaavien pohjaeläinten määrää. Rehevöitymisen ja umpeenkasvun haitallisia seurauksia pyritään lieventämään kunnostamalla lintujärviä esimerkiksi nostamalla vedenpintaa ja ruoppaamalla lisää avovesialueita.

Lähteet:

Jokela, J. 2008. Siiinjärven Kevättömän vesi- ja rantalinnustoselvitys 2007.

Jokela, J. 2009. Keiteleen Hetejärven vesi- ja rantalinnustoselvitys 2007.

Rissanen, E. 2013. Kuopion Keskimmäisen vesi- ja rantalintulaskennat 2013 ja linnuston muutoksia vuosina 1959-2013.

Rissanen, E. 2015. Kuopion ja Lapinlahden Ruokosjärven vesi- ja rantalintulaskennat 2015 ja linnustoin muutoksia vuosina 1987-2015.

Rissanen, E. 2015. Varkauden Ruokojärven vesi- ja rantalintulaskennat 2015 ja linnuston muutoksia 1986-2015.

Yliluoma, J. 2015. Iisalmen Keskimmäisen, Tismiön ja Ylemmäisen vesilinnut 1968-2015.

Yliluoma. J. 2016. Iisalmen Savonselän ja Vedenpäänlahden vesi- ja rantalinnut 1990-2016.

 

Lisätietoa: https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/sisavedet/sv9-sisavesien-pesimalinnut

 

Julkaistu 16.2.2017 klo 14.50, päivitetty 24.2.2017 klo 13.30