Valkoselkätikka elpyy, peltosirkku henkitoreissaan - Keski-Suomi

Valkoselkätikan yksilöiden ja varmistettujen pesintöjen määrä Keski-Suomessa

Valkoselkätikkagraafi 400 Keski-Suomi 2013.jpg

Valkoselkätikan pesimäaikana havaittujen yksilöiden ja varmistettujen pesintöjen määrän kehittyminen: yksilöiden määrä on ollut kasvussa, pesinnät pysyneet samalla tasolla.

Elinympäristöjen häviämisen pysäyttäminen auttanut valkoselkätikkaa

Valkoselkätikka_Jouko Saikkonen.jpg

Suomen  valkoselkätikkakannan pullonkaulavaihe  oli 1990-luvun puolivälissä, jolloin pesivien parien määrä oli painunut muutamaan kymmeneen. Näistä pesi Keski-Suomessa todennäköisesti alle viisi. Muutama idästä päin tullut syysvaellus ja elinympäristöjen määrän romahduksen pysäyttäminen saivat kannan kääntymään kasvuun. Nykyään kanta on Metsähallituksen, ELY-keskusten ja lintuharrastajien toteuttaman kannanseurannan perusteella noussut valtakunnallisesti 200 parin tuntumaan. Näistä 15–20 paria osuu Keski-Suomeen, käytännössä maakunnan kaakkoiseen neljännekseen. Viimeisimmässä luokituksessa valkoselkätikan uhanalaisuus lievennettiin äärimmäisen uhanalaisesta (CR) erittäin uhanalaiseksi (EN).

Kuvasta ilmenee Keski-Suomessa pesimäkaudella havaittujen valkoselkätikkojen yksilömäärät ja varmistettujen pesintöjen määrät. Yksilömäärän muutokset kuvastavat paremmin kannan kehitystä, sillä pesinnän varmistaminen on usein työlästä ja huomattava osa niistä on odottamattomissa paikoissa. Näin ollen intensiivinenkään maastoharavointi ei välttämättä tuo pesälöytöä asutulla reviirillä.

Valkoselkätikkakannan myönteisen kehityksen yhtenä kulmakivenä on ollut elinympäristöjen säilyttäminen, joka alkoi täysipainoisesti vuonna 1992 valmistuneesta valkoselkätikan suojelusuunnitelmasta. Keski-Suomen ELY-keskus (aiemmin ympäristökeskus) on vastannut suunnitelman toteuttamisesta. Työ on Keski-Suomen maakunnassa käytännössä saatu päätökseen. Nykyäänkin vakituisten esiintymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, ja ELY-keskus laatii harvakseltaan näiden esiintymispaikkojen säästämiseksi rajauspäätöksiä yhteistyössä maanomistajien kanssa.

Peltosirkku henkitoreissaan

Peltosirkku on yksi voimakkaimmin taantuneita lintulajeja Suomessa. Viimeisen neljännesvuosisadan aikana valtakunnan kanta on huvennut yli 90 %. Keski-Suomessa taantuma on ollut todennäköisesti vieläkin voimakkaampaa. Esiintymiä on jäljellä enää muutamia. Raju taantuminen näkyy myös toteutetuissa levinneisyyskartoituksissa. Viimeisin valtakunnallinen Lintuatlas-kartoitus suoritettiin 2006–2010

Peltosirkku on linnustonsuojelullisesti moniongelmatapaus. Se muuttaa Saharan eteläpuolelle, ja Afrikan olosuhteiden muutokset ovat vaikeuttaneet muuttomatkan onnistumista. Lisäksi laiton pyynti muuttomatkoilla on edelleen aktiivista. Ongelmia on kuitenkin kotimaassakin, sillä pesimäkanta on taantunut meillä enemmän kuin muualla Pohjois-Euroopassa. Maatalousympäristön kehitys on ollut peltosirkulle epäedullista jo viimeiset puoli vuosisataa. Useimmiten lajin suotuisa pesiminen edellyttäisi avoojia ja osalle esiintymispaikasta kesantolohkoja. Parhailla esiintymispaikoilla tapahtuu edelleen elinympäristön heikkenemistä. On varsin todennäköistä, että peltosirkku häviää Keski-Suomen pesimälinnustosta lähivuosikymmeninä.

Julkaistu 18.7.2014 klo 14.53, päivitetty 21.7.2014 klo 10.22