Saimaannorpan vuotuisen kuuttikannan kehitys Etelä-Savon järviluonnon monimuotoisuuden ilmentäjänä

Norppa on kuulunut viimeisimmän jääkauden päättymisen jälkeen Saimaan järviluontoon, ja vielä 1900-luvun alussa sitä esiintyi yleisesti koko Saimaan alueella. Etelä-Savossa elää noin 80 % norppakannasta. Norppakantaa pienensi kuitenkin 1900-luvun puoliväliin jatkunut metsästys, ja sen jälkeen erityisesti kalanpyydyskuolleisuus, ympäristömyrkyt sekä Saimaan vedenpinnan talviaikainen säännöstely.

Metsästyksen vuoksi saimaannorppa katosi aikanaan kokonaan Puruvedeltä, Luonterilta, Lietvedeltä ja Yövedeltä, joille se on viimeisten vuosikymmenten aikana palannut takaisin. Saimaannorpan metsästys kiellettiin metsästysasetuksella vuonna 1955. Nykyisin se kuuluu luonnonsuojelulailla rauhoitettuihin lajeihin. Merkittävimpiä tulevaisuuden uhkia ovat ilmastonmuutos ja kannan pieni koko.

Erityisen alttiita ihmistoiminnan vaikutuksille ovat kuutit. Yksi kuuttien kuolinsyy on edelleen kalanpyydyksiin jääminen: 2000-luvulla kalanpyydyksiin kuolleita kuutteja on löydetty vuosittain 1-6 kpl. Tästä syystä valtioneuvoston päätöksellä on asetettu Saimaalle kalastusrajoituksia. Kuutteja kuolee myös pesiin, mihin osasyyllinen on ihmisten aiheuttama häiriö, kuten moottorikelkkailu pesien lähellä. 2000-luvulla pesään kuolleita kuutteja on löytynyt vuosittain keskimäärin 7 kpl.

Graafikäyrä = syntyneet - kuolleina löytyneet kuutit. Todellisuudessa kuutteja jää vuosittain eloon graafissa esitettyä vähemmän, sillä Metsähallituksen arvion mukaan kuutteja kuolee enemmän, kuin niitä tulee viranomaisten tietoon: kalanpyydyksiin kuolleista kuuteista arvioidaan löytyvän noin puolet ja pesäkuolleista poikasista noin 90 %.

Syntyneiden kuuttien eloonjääneiden osuus

 Vuoden aikana syntyneiden kuuttien eloonjääneiden osuudet. Lähde: Metsähallitus

Julkaistu 20.5.2014 klo 13.40, päivitetty 7.8.2017 klo 15.12