Luonnontilaisten soiden väheneminen on heikentänyt keskisuomalaisen suoluonnon monimuotoisuutta - Keski-Suomi

Pitkän aikavälin kehitys:
Soiden ojitusaste on valtakunnan korkeimpia, ja se on vaikuttanut suoluonnon monimuotoisuuden heikentymiseen dramaattisesti.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Metsäojituksia ja turvetuotantoa ei kohdenneta luonnontilaisille soille. Suojelusoiden ennallistaminen on käynnistynyt. Luonnontilaisten soiden säilymistä on turvattu maankäytön suunnittelulla.
Suhteessa tavoitteisiin:
Vanhojen ojien kuivattava vaikutus heikentää edelleen suoluontoa. Tämän hetkiset suojelu- ja ennallistamistoimenpiteet eivät ole riittäviä suoluonnon suotuisan suojelutason saavuttamiseksi.

 

Ojittamattomat suot Keski-Suomessa 1950 - 2012

Ojittamattomien soiden ala, KES
 

Ojittamattomien soiden määrä Keski-Suomessa on vähentynyt voimakkaasti viimeisten 60 vuoden aikana, kun soiden ojitus tehostui 1900-luvun puolivälissä. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, Valtakunnan metsien inventoinnit 3, 5–11.

Luonnontilaisten soiden väheneminen on heikentänyt keskisuomalaisen suoluonnon monimuotoisuutta

Keski-Suomen maapinta-alasta viidesosa on suota. Valtaosa soista on metsätalouskäytössä; yli 80 % maakunnan suoalasta on ojitettu puuntuotannon parantamiseksi. Keski-Suomessa soiden ojitusaste onkin valtakunnan suurimpia. Metsätalouden ohella mm. turvetuotanto ja soiden raivaaminen pelloiksi ovat vähentäneet luonnontilaisten soiden määrä. Luonnontilaisten soiden väheneminen muun maankäytön seurauksena on heikentänyt keskisuomalaisen suoluonnon monimuotoisuutta: yli puolet Keski-Suomessa tavattavista soiden luontotyypeistä on uhanalaisia. Erityisesti reheviä, puustoisia soita on säilynyt luonnontilaisina hyvin vähän. Niitä uhkaavat vesitalouden muutosten lisäksi etenkin hakkuut.

Myös soiden lajisto on taantunut. Esimerkiksi soiden kämmeköiden taantumisen syynä on ollut ennen kaikkea soiden ojitus ja turvetuotanto. Kunnostusojitus, vanhojen ojien kuivattava vaikutus sekä kasvupaikkojen ottaminen turvetuotantoon uhkaavat niitä edelleen. Esimerkiksi ojittamattomassa suon keskiosassa kasvava uhanalainen suopunakämmekkä voi taantua ja hävitä, kun luontainen vesien virtaaminen suolle päin on estynyt suon reunaosien ojitusten takia. Lintumaailman puolella kuukkeli on esimerkki korpimetsistä riippuvaisesta lajista, joka on Keski-Suomessa häviämisvaarassa. Kuukkelin elinalueita ovat hidaskasvuiset korpikuusikot, joiden oksat ovat naavojen ja luppojen peitossa. Hakkuut ovat pirstoneet kuukkelin ympäristöjä, ja avoimia alueita välttelevä laji on ajautunut uhanalaiseksi koko eteläisessä Suomessa.

Lajien taantumista ja häviämistä pyritään estämään soiden ennallistamisen ja soiden suojelun avulla. Keski-Suomen nykyisillä suojelualueilla sijaitsee yli 14 000 hehtaaria soita, mikä vastaa noin 4,5 % maakunnan kokonaissuoalasta. Suojelualueilla on ennallistettu reilut 3 000 hehtaaria soita, joista valtaosa on LIFE-hankkeissa. Suoluonnon ahdinkoa on yritetty parantaa myös maakuntakaavoituksella. Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavaan sisältyy 36 luontoarvoiltaan tärkeää suota, jotka on osoitettu kaavassa luonnonsuojelualueina. Suojelun arvoisia soita on selvitetty myös valtakunnallisessa soidensuojelun täydennysehdotuksessa. Keski-Suomesta ehdotukseen sisältyy noin 48 000 hehtaaria soita. Tästä valtionmailla sijaitsevat 380 hehtaaria on pääsääntöisesti saatu suojelun piiriin. Yksityismaiden kohteita on pieneltä osin suojeltu Metso-ohjelman rahoituksella (n. 120 ha) ja niitä pyritään saamaan suojelualueiksi jatkossakin.

Julkaistu 21.7.2014 klo 11.39, päivitetty 18.10.2019 klo 14.37