Kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi sekä fluoratut kasvihuonekaasut (F-kaasut).
Pohjois-Savon kasvihuonekaasupäästöistä noin puolet syntyy energia- ja muussa teollisuudessa. Näistä päästöistä noin puolet on päästökaupan piirissä. Kotimaan liikenteen osuus päästöistä on neljännes ja lähes yhtä suuri osuus on maataloudella. Jätteiden käsittelyn osuus kasvihuonekaasupäästöistä on vajaa 5%.
Maakunnallista ja kunnittaista tietoa kasvihuonekaasupäästöistä on saatavissa vain vuodesta 2013 alkaen. Tätä aiemmat tiedot eivät ole vertailukelpoisia nykyisiin.
Lähde: Tilastokeskus, Kasvihuonekaasujen inventaario. Kokonaispäästöihin ei yleensä lasketa LULUCF1-sektorin päästöjä. LULUCF1-sektori käsittää maankäytön, maankäytön muutokset ja metsätalouden. Tämä on Suomessa nettonielu, eli sen sitoma kasvihuonekaasupäästöjen määrä on suurempi kuin siitä vapautuva.
Pohjois-Savon kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet vuodesta 2013 vuoteen 2017 vajaan kymmeneksen. Vähenemistä tapahtui kaikilla sektoreilla, mutta selvimmin jätteiden käsittelyssä, jonka päästöt vähenivät lähes 17%. Kokonaispäästöjen vähenemä jäi hieman jälkeen koko maan tasosta, sillä koko Suomessa kasvihuonekaasupäästöt vähenivät samana ajanjaksona 12%. Vuonna 2017 Pohjois-Savon kasvihuonekaasupäästöt olivat 3,8% koko maan kasvihuonekaasupäästöistä.
Koko Suomessa päästöt olivat vuonna 2017 yli viidenneksen pienemmät kuin vuonna 1990. Jätteiden käsittelyssä päästöjen vähenemä oli suhteellisesti suurin, noin 60%. Vuonna 1994 voimaanastunut jätelaki on edistänyt kierrätystä sekä jätteiden uusio- ja energiakäyttöä. Myös kaatopaikkakaasun talteenotto on lisääntynyt merkittävästi. EU:n kaatopaikkadirektiivin ja valtioneuvoston kaatopaikka-asetuksen (2013) velvoittamana biohajoavan yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoittamista on pitänyt tuntuvasti vähentää ja kaatopaikkoja koskevat määräykset ovat muutoinkin tiukentuneet. Syntyvien jätteiden kaatopaikkasijoitusta on vähennetty mm. lisäämällä jätteiden hyödyntämistä energiana. Vuonna 2017 yhdyskuntajätteistä poltettiin jo noin 58 prosenttia (Suomen virallinen tilasto (SVT): Jätetilasto).
Lähde: Tilastokeskus, Kasvihuonekaasujen inventaario. Kokonaispäästöihin ei yleensä lasketa LULUCF1-sektorin päästöjä. LULUCF1-sektori käsittää maankäytön, maankäytön muutokset ja metsätalouden. Tämä on Suomessa nettonielu, eli sen sitoma kasvihuonekaasupäästöjen määrä on suurempi kuin siitä vapautuva.
Kotimaan liikenteessä syntyneiden kasvihuonekaasupäästöjen vähenemä oli vähäinen (5,1%). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorilla kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät lähes 10%. Maataloussektorin päästöjen vähenemiseen (noin 13%) on vaikuttanut erityisesti väkilannoitteiden käytön väheneminen ja eläinmäärien lasku. Toisaalta vähenemistä on jarruttanut uusien peltojen raivaus turvemaille.
Kuntatasolla Tilastokeskus julkistaa ainoastaan päästökauppasektorin ulkopuoliset tiedot, joihin alueellisella päätöksenteolla onkin eniten vaikutusta (mm. rakennusten lämmitys, liikenne, maatalous ja jätehuolto). Vertailukelpoista tietoa on saatavilla vain vuosilta 2013, 2015 ja 2017.
Pohjois-Savon kunnissa myönteinen kehityssuunta on vallitseva, vain Leppävirralla kasvihuonekaasupäästöt kääntyivät nousuun Riikinvoiman jätteenpolttolaitoksen aloitettua toimintansa kesällä 2016. Tämä päästömäärän lisäys näkyy energiasektorilla, jonne jätteenpolttolaitosten kasvihuonekaasupäästöt tilastoidaan.
Lähde: Kasvihuonekaasut, Tilastokeskus. Laskelmassa päästöt on allokoitu alueille, joissa ne on tuotettu. Tiedot on laskettu kuntakohtaisten aktiviteettitietojen perusteella. Laskelmissa ei ole mukana maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektoria (LULUCF).
Pohjois-Savon kuntien kasvihuonekaasujen päästölähteiden suhteellisissa osuuksissa on suuria eroja. Maatalouden osuus päästölähteenä on suurin Kiuruvedellä (noin 75%) ja Vieremällä (noin 69%) ja myös Pielavedellä ja Sonkajärvellä maataloudesta aiheutuu yli puolet kunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Liikenteen osuus on suurin Suonenjoella ja Tuusniemellä (noin 44%). Muun energiasektorin osuus on suurin Leppävirralla (noin 54%) ja Varkaudessa (noin 44%). Kuten aiemmin on jo mainittu, päästökaupan piirissä olevat kasvihuonekaasupäästöt eivät ole tässä kunnittaisessa tarkastelussa mukana.
Lähde: Kasvihuonekaasut, Tilastokeskus