Hydrologinen kuukausitiedote helmikuu 2012

Lumikuorma suuri Meri-Lapissa, routaa tavallista vähemmän

Helmikuu oli koko maassa keskimääräistä kylmempi. Sadanta vaihteli keskimääräisen mo-lemmin puolin. Helmikuun jälkipuoliskon lumipyryt kasvattivat lumikuormaa, joka olikin kuun lopussa suuri erityisesti Meri-Lapissa. Sekä järvien että pohjaveden pinnat laskivat tal-velle tyypilliseen tapaan. Runsaan lumikerroksen ja märän maaperän myötä routakerros oli ajankohtaan nähden ohut. Järvijäät olivat koko maassa tavallista heikompia.

Sadanta

Helmikuussa satoi keskimääräisen molemmin puolin. Kuukauden sadanta oli pääosin 20–60 mm. Eniten satoi Länsi-Uudellamaalla, jossa sadetta kertyi yli 60 mm eli yli 150 % keskiarvosta. Vähiten sadetta mitattiin Pohjois-Lapissa ja maan itäosassa, alle 20 mm.

Lumi

Helmikuun alun pakkasilla lumen vesiarvon kasvu oli hidasta, mutta kuukauden puolivälin jälkeen saatiin useita voimakkaita lumipyryjä, jotka kasvattivat lumen vesiarvoa paljon. Helmikuun lopussa lunta oli edelleen eniten Lapin länsi- ja lounaisosista Koillismaalle, Kainuuseen ja Pohjois-Karjalan pohjois- ja itäosaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Tällä alueella lumen vesiarvo oli yleisesti 130–160 mm mutta monin paikoin selvästi enemmänkin. Muualla maan pohjoisosissa lumen vesiarvo oli enimmäkseen 90–130 mm. Maan etelä- ja keskiosissa lumisimpia alueita olivat Pohjois-Karjalan lisäksi etelärannikko ja Keski-Suomi, joissa vesiarvo oli 110–130 mm. Vähälumisimmilla alueilla lounais- ja länsirannikolla lumen vesiarvo oli paikoitellen alle 60 mm. Perämeren rannikolla, etelä-rannikon tuntumassa sekä osissa Länsi-Lappia lunta oli selvästi keskimääräistä enemmän, kun taas Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa ja osissa Itä-Lappia lunta oli tavallista vähemmän.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Vedet laskivat helmikuussa talviseen tapaan lähes kaikissa järvissä. Joissa vedenpinnat pysyivät enimmäkseen alhaalla ja virtaamat pieninä, mutta kuukauden alkupuolella hyydepadot nostivat ve-den paikoitellen korkealle esimerkiksi Kymijoen alajuoksulla. Helmikuun lopussa vedenpinnat olivat pääosin lähellä ajankohdan keskimääräisiä lukemia. Paikoitellen suuret järvet olivat kuitenkin erityisesti maan keskiosissa vielä korkealla edellisvuoden lopun runsaiden sateiden vuoksi. Esimer-kiksi Päijänne, Puulavesi, Oulujärvi ja Inari olivat selvästi keskimääräistä ylempänä. Päävesistöjen keskivirtaamat olivat keskimääräisiä tai sitä suurempia; rannikon pienissä joissa virtaamat olivat talvelle tyypillisesti niukkoja.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi +3 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden +15, Saimaan -3, Keiteleen +28, Päijänteen +45, Säkylän Pyhäjärven +7, Längelmäveden +17, Näsijärven +21, Lappajärven +37, Lammasjärven +5, Oulujärven +53, Lokan -25 ja Inarin pinta +30 cm. Helmikuussa vettä virtasi Pielisjoessa 100 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 101, Ky-mijoessa 125, Karjaanjoessa 96, Kokemäenjoessa 116, Kalajoessa 111, Oulujoessa 103, Iijoessa 114, Kemijoessa 118 ja Tornionjoessa 157 %.

Pohjaveden korkeus 

Pohjaveden pinnakorkeudet laskivat koko maassa talvelle tyypilliseen tapaan. Pohjaveden pinnat olivat koko maassa 0–25 cm ajankohdan keskiarvoa ylempänä.

Routa

Runsas lumipeite ja märkä maaperä hidastivat routakerroksen muodostumista tammi-helmikuun vaihteen kovista pakkasista huolimatta. Helmikuussa routaa esiintyi maan eteläosassa 0–10 cm eli 5–20 cm ajankohdan keskiarvoa vähemmän. Länsirannikolla routaa oli 10–30 cm eli 10–30 cm alle tavanomaisen. Lapissa roudan paksuus oli 30–80 cm, joka oli 10–40 cm alle keskiarvon. Muualla maassa routakerros oli yleisesti 10–20 cm, joka oli 5–20 cm keskimääräistä vähemmän. Routamaksimi saavutettiin poikkeuksellisesti jo helmikuussa Lappia lukuun ottamatta.

Jäänpaksuus

Jäänpaksuudet kasvoivat hieman kuukauden alun pakkasilla, vaikkakin eristävä lumipeite hidasti jäänkasvua merkittävästi. Loppukuun aikana jäät eivät kasvaneet paljoakaan, ja jopa ohenivat pai-koin. Kuukauden päättyessä jäänpaksuus oli maan etelä- ja keskiosassa pääosin 20–45 cm. Pohjois-Suomessa jäätä oli yleisesti 40–60 cm, paitsi Kilpisjärvellä jopa 75 cm. Järvijäät olivat lähes koko maassa 10–20 cm ajankohdan keskimääräistä ohuempia. Jään kokonaispaksuudesta monin paikoin jopa yli puolet oli heikkoa kohvajäätä.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

ISSN-L 0358-6367
ISSN 1799-6899

Julkaistu 24.4.2012 klo 16.20, päivitetty 1.7.2013 klo 12.37