Hydrologinen kuukausitiedote heinäkuu 2012

Järvien pinnat korkealla maan keski- ja itäosassa, vedet lämpenivät helteiden myötä

Heinäkuu oli Lapissa keskiarvoa viileämpi, muualla tavanomainen. Monin paikoin satoi runsaasti. Poikkeuksellisten sateiden myötä kuukauden puolivälissä tulvi Etelä-Pohjanmaalla. Järvi-Suomessa sekä Oulujoen vesistössä suurten järvien pinnat nousivat harvinaisen korkealle. Saimaalla aloitettiin lisäjuoksutukset, joita kasvatettiin kuukauden lopulla. Myös pohjavedet olivat tavallista ylempänä. Järvivedet olivat hieman keskiarvoa viileämpiä, mutta lämpenivät loppukuusta.

Sadanta

Heinäkuussa satoi etenkin maan keskiosassa runsaasti. Eniten sadetta kertyi Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Itä-Suomessa ja Kainuussa. Näillä alueilla kuukauden sadanta oli 100–170 mm eli paikoin jopa kaksinkertainen keskiarvoon nähden. Uudellamaalla, Hämeessä ja Lapissa sadanta oli hieman tavallista niukempi, pääosin 50–80 mm. Heinäkuun sateet olivat monin paikoin kuuroluonteisia. Rajut ukkoskuurot aiheuttivat heinäkuussa kaupunkitulvia eri puolilla maata.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Heinäkuun alkupuolen rankkasateet nostivat vedenpintoja ja virtaamia erityisesti Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Sateisimmilla alueilla Etelä-Pohjanmaalla jokien virtaamat olivat poikkeuksellisen suuria, paikoitellen suuren kevättulvan tasolla. Tulva peitti alleen satoja hehtaareja peltoa, katkoi paikallisteitä, vei mukanaan laitureita ja muuta irtaimistoa. Kuun puolivälin jälkeen isoimmat sateet osuivat Itä-Suomeen ja Kainuuseen, ja suurtenkin järvien vedenpinnat nousivat siellä nopeasti. Erityisen korkealle nousivat suuret säännöstelemättömät järvet kuten Pielinen, Konnevesi, Keitele ja Saimaa, mutta myös säännöstellyt Päijänne ja Oulujärvi olivat suuresta juoksutuksesta huolimatta ajankohtaan nähden erittäin ylhäällä. Saimaan pinta nousi viidessä päivässä 10 cm. Saimaalla aloitettiin lisäjuoksutukset heinäkuun alussa, ja niitä kasvatettiin uudelleen kuun lopussa vedenkorkeuden nousun hidastamiseksi. Kuukauden puolivälissä sateet nostivat virtaamia myös Tornionjoella ja Simojoella. Vesistöjen keskivirtaamat olivat lähes koko maassa keskimääräistä suurempia. Ainoastaan etelärannikon pienissä joissa ja Pohjois-Lapissa ne olivat tavallista pienempiä tai sen tuntumassa.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi +60 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden +41, Saimaan +57, Keiteleen +38, Päijänteen +26, Säkylän Pyhäjärven -1, Längelmäveden +7, Näsijärven +7, Lappajärven +25, Lammasjärven +42, Oulujärven +39, Lokan -12 ja Inarin pinta +17 cm. Heinäkuussa vettä virtasi Pielisjoessa 131 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 124, Kymijoessa 153, Karjaanjoessa 105, Kokemäenjoessa 106, Kalajoessa 248, Oulujoessa 200, Iijoessa 154, Kemijoessa 135 ja Tornionjoessa 137 %.

Pohjaveden korkeus 

Pohjavesitilanne poikkesi heinäkuussa suuressa osassa maata tavanomaisesta, sillä pinnat olivat yleisesti 20–30 cm keskiarvoa korkeammalla. Maan keski- ja itäosissa sekä Etelä-Lapissa pinnat olivat paikoin 30–50 cm yli keskimääräisen. Hyvä pohjavesitilanne johtui sateisesta kesästä ja edeltävästä lumisesta talvesta sekä sateisesta syksystä.

Haihdunta

Haihdunta oli selvästi keskimääräistä vähäisempää sateisen ja viileän sään takia. Maan etelä- ja keskiosassa suurimmat haihdunnat mitattiin kuukauden alussa ja lopussa, kun taas kuun keskivaiheilla vuorokausihaihdunnat jäivät enimmäkseen pieniksi. Pohjoisessa haihdunta pysyi tasaisempana koko heinäkuun. Class A -astioilla mitatut haihduntasummat vaihtelivat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun 70–80 mm:stä Etelä- ja Keski-Suomen noin 110 mm:iin. Mallilaskelmien mukaan vettä haihtui heinäkuussa suurista järvistä enimmäkseen 100–150 mm ja maa-alueilta 60–100 mm.

Pintaveden lämpötila

Järvivedet olivat kuun alussa tavallista viileämpiä, mutta helle lämmitti vesiä 6.-10.7. maan etelä- ja keskiosassa 20–22 asteeseen. Sitten vedet viilenivät taas sateisen ja viileän sään myötä. Lämpötilat kääntyivät nousuun jälleen Jaakon päivän tienoilla, ja kesän korkeimmat pintaveden lämpötilat mitattiin maan etelä- ja keskiosassa yleisesti heinä-elokuun vaihteessa. Kuun lopussa pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa 19–23 astetta, Kainuusta Etelä-Lappiin 17–20 astetta ja Lapin pohjoisosassa 10–14 astetta. Lukemat olivat pääosin 0–2 astetta keskimääräistä korkeampia. Pohjois-Lapissa vedet olivat ajankohdan keskiarvoa viileämpiä, jopa poikkeuksellisen kylmiä.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

ISSN-L 0358-6367
ISSN 1799-6899

Julkaistu 10.9.2012 klo 13.00, päivitetty 1.7.2013 klo 12.28