Hyppää sisältöön

Arandan seurantamatka: Itämeren lämpötilat paikoin ennätyksellisen korkeita, Saaristomerellä ja Selkämerellä fosforipitoisuudet kasvussa

Tiedote 4.3.2021 klo 10.00

Suomen ympäristökeskus SYKE ja Ilmatieteen laitos tiedottavat

Aranda Itämerellä
Tutkimusalus Aranda seurantamatkallaan tammikuussa 2021 Perämerellä. Aluksella valmistaudutaan asentamaan Ilmatieteen laitoksen jääpoijua. Kuva: Ilkka Lastumäki, SYKE.

Itämeren vesi lämpenee ja syvän veden lämpötilat ovat paikoin ennätyksellisen korkeita. Saaristomeren keskiosan ja Selkämeren fosforipitoisuudet kasvavat. Seurantatulokset selvisivät merentutkimusalus Arandan vuosittaisella talviseurantamatkalla tammikuussa. Matka on osa merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaa.

Lämpötilan kehitys 100 metrin syvyydessä Pohjois-Itämeren seuranta-asemalla (LL17) vuosina 1963–2021. Lämpötilat ovat selvästi nousussa 1990-luvulta alkaen. Viimeiset viisi mittaustulosta Arandan seurantamatkoilta 1,5 vuoden ajalta ovat seurantahistorian korkeimmat. Lähde: Ilmatieteen laitos, SYKE. (Isompi kuva aukeaa klikkaamalla, png.)

Itämeren syvän veden lämpötilassa on havaittavissa viimeisten 20–30 vuoden aikajaksolla jopa 2–3 asteen nousu. Matkan aikana mitattiin paikoin ennätyksellisen korkeita lämpötiloja Suomenlahdella, Ahvenanmerellä ja Pohjanlahdella. Ahvenanmeren 285 metrin syvänteessä (asemalla F64) lämpötila oli 250 metrin syvyydellä yli +7°C ensimmäistä kertaa 57 vuotisen mittaushistorian aikana.

”Korkeat veden lämpötilat liittyvät todennäköisesti poikkeuksellisen lämpimään talveen 2019–2020, Itämeren vesimassojen liikkeisiin sekä ilmaston muutoksen vaikutuksiin”, kertoo erikoistutkija Pekka Alenius Ilmatieteen laitokselta.

Saaristomeren ja Selkämeren fosforipitoisuudet korkeita

Saaristomeren Kihdin selän ravinnepitoisuudet olivat korkeita. Koko vesimassa oli pinnasta pohjaan asti sekoittunutta ja happitilanne oli hyvä. Pääasiallisena syynä korkeisiin ravinnepitoisuuksiin ovat sekoittuminen ja pääaltaalta sekä Suomenlahdelta virranneet vedet. Tilanteeseen vaikuttanee myös sisempää Saaristomereltä virrannut ravinnepitoinen vesi.

”Fosforipitoisuudet Selkämerellä olivat viime vuosien tapaan korkeita, ja vaikuttaa siltä, että kyse on pysyvästä muutoksesta. Merialueen syvänteiden happitilanne on entisestään heikentynyt aiempiin vuosiin verrattuna. Viime kesinä yleistyneet Selkämeren sinileväkukinnat ovat yhteydessä fosforipitoisuuden nousuun”, toteaa matkanjohtaja Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Suomenlahden happitilanne heikentynyt - pintakerroksen fosforipitoisuudet paikoin lievästi laskeneet

Suomenlahden happitilanne oli heikentynyt edellisestä talvesta, jolloin pohjanläheisen veden happiolot olivat poikkeuksellisen hyvät vesikerrosten tehokkaan sekoittumisen ansiosta. Nyt läntisen Suomenlahden syvänteet olivat hapettomia. Myös Suomenlahden keski- ja itäosien syvänteissä happea oli huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten. Nämä sekoittuneet ja kerrostuneet tilanteet vaihtelevat Suomenlahdella sääolosuhteiden mukaan eri vuosien välillä.

”Fosforipitoisuudet ovat Suomenlahden pintakerroksessa edelleen korkeita, joskin viimeisten neljän vuoden aikana pitoisuudet ovat paikoitellen lievästi laskeneet. Suomenlahden pohjanläheisessä vedessä pitoisuudet olivat selvästi edellistä talvea korkeampia, ja yhdellä läntisen Suomenlahden asemalla mitattiin vuoden 1990 jälkeen suurin talvikauden fosforipitoisuus”, kertoo matkanjohtaja Harri Kankaanpää SYKEstä.

Suomenlahdella Suomen rannikon tuntumassa typpiravinteen pitoisuudet olivat tavanomaista korkeampia. Tähän vaikuttavat pintakerroksessa levinneet typpipitoiset jokivedet.

Itämeren pääaltaan syvänteet ovat edelleen pääosin täysin hapettomia ja syväveden fosforipitoisuudet ovat entisestään kohonneet.

SYKE ja Ilmatieteen laitos seuraavat yhdessä avomeren tilaa

Merentutkimusalus Arandan seurantamatkalla 18.–31.1.2021 otettiin vesi- ja pohjanäytteitä lämpötilan, suolaisuuden, hapen ja ravinteiden sekä haitallisten kemikaalien kuten lääkeaineiden seurantaa varten. Tutkitut merialueet olivat Suomenlahti, Saaristomeri, Itämeren pääaltaan pohjoisosa ja Pohjanlahti. Lisäksi Perämerellä kartoitettiin jääpeitteen kattavuutta ja ominaisuuksia. Vedenalaisen melun seuranta aloitettiin kolmella avomeren asemalla Suomenlahdella, Itämeren pääaltaalla ja Perämerellä.

SYKE ja Ilmatieteen laitos (IL) seuraavat avomeren tilaa yhteistyössä. SYKE vastaa kemiallis-biologisesta sekä vedenalaisen melun seurannasta ja IL fysikaalisesta seurannasta. Tiedotteessa on käytetty myös Ruotsin hydrologian ja meteorologian tutkimuslaitoksen (SMHI) tammikuussa tekemän seurantamatkan mittaustuloksia Itämeren keski- ja eteläosista.

Lisätietoja

Suomenlahden tila, haitalliset kemikaalit, vedenalainen melu:
Erikoistutkija, matkanjohtaja Harri Kankaanpää, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 258, etunimi.sukunimi@syke.fi

Pohjanlahden, Saaristomeren ja Itämeren pääaltaan tila:
Vanhempi tutkija, matkanjohtaja Pekka Kotilainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 317, etunimi.sukunimi@syke.fi

Itämeren sisäiset ravinnevirrat:
Erikoistutkija Jouni Lehtoranta, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 363, etunimi.sukunimi@syke.fi

Itämeren fysikaaliset olosuhteet, ilmastonmuutos:
Erikoistutkija Pekka Alenius, Ilmatieteen laitos, p. 0295 396 439, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Kuvia