Pilottialueet

KOTOMA-hankkeen hankealueelta on valittu yksityiskohtaisempaa tarkastelua varten neljä osavaluma–aluetta, joissa suoritetaan KOTOMA:n paikkatietotyökalun testausta ja ollaan yhteydessä alueiden maanviljelijöihin tulosten tarkistamiseksi.

Pilottialueiksi valittiin keskenään erityyppisiä osavaluma-alueita joissa vesistöjä ympäröivien peltojen olosuhteet ovat keskenään erilaisia. Pilottialueiden vertailussa eroosioarvon määrittämiseksi on käytetty RUSLE2015-eroosiomallia.

Pilottialueiksi valikoituivat:

Merikarvianjoen valuma-alue

 
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

Merikarvianjoen valuma-alue sijaitsee Pohjois-Satakunnassa ja on pilottialueista pinta-alallisesti kaikkein suurin.

Merikarvianjoen valuma-alueella olevista 114 suojavyöhykkeestä 8(7 %) osuu sellaisille alueille, joilla eroosio on yli 1 tonnin hehtaaria kohti vuodessa. Alueella on lukuisia järviä ja pohjavesialueita. Lähes koko alueella on tietoa happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyydestä, suurimmalta osin happamien sulfaattialueiden todennäköisyys on hyvin pieni.

Alueella on runsaasti suomaata josta suurin osa vesistöistä saa lähtönsä. Alueen pellot sijoittuvat pääasiassa jokien varsille.

Merikarvianjoen valuma-alueen pinta-ala on noin 3438 km2 ja alueen vesistöjen tila on pääosin tyydyttävää ja hyvää mutta Siikaisten peltoalueen leikkaavan Leväsjoen tila on välttävä.

Ruskon - Raisionjoen valuma-alue

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruskon – Raisionjoen valuma-alueella on 36 suojavyöhykettä joista 15(n 38 %) sijaitsee sellaisilla alueilla, joilla on korkea eroosioarvo. Ruskon-Raisionjoen valuma-alueella on vähän järviä ja pohjavesialueita. Ruskon Raisionjoen valuma-alueen pinta-ala on 131,61km2.

Kiskon - Perniönjoen valuma-alue

 

 

 

 

 

 

Kiskonjoen – Perniönjoen valuma-alueella olevista 376 suojavyöhykkeestä 75 (19,9 %) osuu sellaisille alueille, joilla eroosio on yli 1 tonnin hehtaaria kohti vuodessa. Alueella on lukuisia järviä ja pohjavesialueita. Lähes koko alueella on tietoa happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyydestä, suurimmalta osin happamien sulfaattialueiden todennäköisyys on hyvin pieni, mutta valuma-alueella on myös alueita, joilla todennäköisyys happamien sulfaattialueiden esiintymiseen on suuri.

Kiskonjoen – Perniönjoen valuma-alueen pinta-ala on noin 1047 km2 ja alueen vesistöjen tilat vaihtelevat erinomaisesta välttävään.

Punkalaitumenjoen valuma-alue 

 

 

 

 

 

 

Punkalaitumenjoen valuma-alueella olevista 209 suojavyöhykkeestä 98 (n 47%)  osuu sellaisille alueille, joilla eroosio on yli 1 tonnin hehtaaria kohti vuodessa. Punkalaitumenjoen valuma-alueen pinta-ala on noin 425 km2. Punkalaitumenjoen valuma-alueen ainoan järven – Vehkajärven, sekä punkalaitumenjoen ekologinen tila on välttävä.  

Julkaistu 26.1.2017 klo 13.47, päivitetty 17.11.2017 klo 14.53